lauantai 6. lokakuuta 2018

Onneksi kesä on ohi

Vihdoin on tullut aika istua alas blogin pariin. Kesä oli ihan järjettömän kiireinen mun töiden osalta, yhdessä vaiheessa menin useamman viikon vain yksillä vapailla ja kaiken vapaa-ajan pyrin viettämään perheen ja koirien kanssa, aikaa blogille ei vain ollut. Useasti pohdin, että kirjoittelisin, mutta ne pohdinnat on tullut läpikäytyä autossa ääniviestien muodossa. 

Kaikkien työkiireiden ohella, pyrin treenaamaan niin paljon kuin mahdollista. Kesän suurimpia harppauksia olikin itselläni seuramme ohjattuihin tottiksiin meneminen. Muistan miten toukokuussa meinasin asian takia saada paniikkikohtauksen, mutta loppukesästä lähinnä otti päähän jos emme treeneihin päässeet ja oikeastaan jos ei kokeita tai iltavuoroa ollut, niin kyllä me oltiin vakiokalustoa noissa treeneissä. 

Tottiksiin siis panostettiin, kuin myös jälkeen. Metsässä tuli vietettyä aikaa myöskin melko paljon ja Soni sekä Pele harppoivat eteenpäin. Pelen kohdalla tekemistä vielä toki on, mutta Soni taas hipoo jo täydellisyyttä. 

Ahkera treenaaminen vei meidät ihan kokeisiin asti. Soni korkkasi palveluskoirakokeet jäljellä, vihdoin! Tulos jäi valitettavasti seuraavaan kokeeseen, mutta kyllä oli hyvä fiilis. Me tehtiin se viimein. Sonin maastot meni aivan priimasti, oman mittapuuni mukaan, mutta tottiksessa sitten tuli niitä muuttujia, jotka olivat tuloksen kannalta kalliita meille. 
Pelekin korkkasi kilpailukirjan ja sai sinne ensimmäisen merkinnän. Pelen kanssa siis suoritettiin BH-koe hyväksytysti. Ihan huippua! 

Edellä mainittujen juttujen lisäksi olemme aloittaneet agilityn treenaamisen ja hakemus Agi-kotkille on vetämässä. Sonin kanssa ollaan juostu jo kahdet möllitkin. 

Ollaanhan me sitten jotain saatu aikaiseksi tänä vuonna! Maastoillaan, niin pitkään kuin mahdollista on ja tottiksia hiotaan kuntoon ensi vuotta varten. Talvella olisi tarkoitus myös hioa niitä agilityn askelluksia kuntoon, ehkä pääsisimme korkkaamaan kilpailut tulevaisuudessa silläkin saralla. 

Furi on puuhastellut kaikkia poikien mukana, agilityä, tokoa, käynyt uimassa petbrosilla jne. Furi on myös toiminut mulle edelleen "terapia-koirana" kun olen kaivannut rauhaa ja seesteisyyttä. ;) 

Paljon on vielä asioita, joita pitää tänne avata! Tämmöinen pika-katsaus tähän väliin tuntui oikein sopivalta. Kuviakin on liuta jaettavaksi. 

1.6. Mustilan kukkatarhalla <3


-Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..