maanantai 23. lokakuuta 2017

Treenien videoiminen

Mitä ihmiset ovatkaan tehneet ennen treeniensä videoimista? Ja miksi itse en ihan oikeesti ole kuvannut enemmän? 
Mä oon aina menossa treenaamaan silleen "tänään mä kuvaan" tai "seuraavat otan sitte videolle", mutta miksi se aina "unohtuu" tai on niin hemmetin vaikeeta kaivaa oikeesti se puhelin sieltä taskusta? 
Ideahan ei ole katsoa sitä onnistunutta treeniä jälkeenpäin, vaan nimenomaan itselle oppimismateriaaliksi ne videot tulee!! 

Eihän kenenkään tarvi tietää, että olen kuvannut tai ei niitä ole pakko kenellekään lähettää. Tokihan siinä saat näytettyä treenisi kavereillesi ja sieltä tulee rakentavaa kritiikkiä ja palautetta ja yleensäkin useampi silmäpari näkee paremmin, kuin yksi. 

Muistakaamme tämä päivänä, kun latasin ensimmäisen treenivideon youtubeen ja jaan sen tänne teille :D
(Koska pystyin lähettämään tämän kavereilleni, niin pystyn lisäämään sen blogiinkin, koska tosiaan, kaverini ovat tämän jo katsoneet :D pahin on siis takana!)
Eli Pelen perusasentoa ja pientä seuruuta imuttamalla. 
Video on täysin käsittelemätön raakile, joten en voi sanoa, että nauttikaa. 


Perusasentoa Pele on tehnyt pienestä asti ja imutusta tää taisi nyt olla toinen kerta. Tosi lyhyitä pätkiä tehdään vielä. 
Meillä oli jonkun aikaa ongelma imutuksen kanssa tai seuraamisen kanssa ylipäätään, koska olen onnistunut astumaan Pelen tassulle treeneissä. Pele oli pitkän aikaa sitä mieltä, että hän ei puoltametriä lähempänä kulje.. muuten into säilynyt tekemiseen ennallaan!

Heti videon nähtyäni tajusin, että miten epätoivoiselta räpeltämiseltä tuo näyttää. Että kiitos vain, sen tiedostan itsekin :D Aluksi olin vielä kuin tikku p*skassa ja jostain syystä jännitin paljonkin. 
Mun täytyy myös opetella pitämään imutuskäsi yhdessä paikassa, käsi elää vielä aikalailla... Myöskin koiran asentoa korjatessa, teen itse ihan hölmöjä korjauksia ja siirtymisiä. 
Toisaalta videon nähtyäni toivoin, että voi kun olisin jättänyt kuvaamatta, mutta toisaalta olen tavattoman onnellinen, että kuvasin :D minkälaisia ahaa-elämyksiä tuli, kun näin konkreettisesti itse mitä teen. Niin kovin, kun inhoan itseäni kuvissa, liikkuvista kuvista puhumattakaan, niin hyvä, että kuvasin! 
Tämä on nyt oppimisen paikka itselleni. 

Todennäköisesti videoita tulee olemaan jatkossakin, koska nyt tämän jaettuani ei mikään voi olla enää kovin paha :D mä ihan oikeesti jännitin AIVAN SUUNNATTOMASTI tämän lähettämistä kavereilleni, olin ihan valmis kuolemaan itsesääliini tässä illan aikana, mutta toistaiseksi olen kuitenkin vielä elossa, enkä ole lopettamassa treenaamistakaan tähän päivään :D 

Pelen kanssa treenatessa olen aina pitänyt sen innosta ja nimenomaan olen toivonut, etten pilaisi sitä millään konstilla, mutta sitä varmaankin jokainen koiransa ohjaaja toivoo oman projektinsa kohdalla?
Pele on taas ihan erilainen treenattava kuin aiemmat koirat, joten.. jännä nähdä mitä meistä tulee ja mihin me päästään. 

-Sara

6 kommenttia:

  1. Jännitystä vähemmälle tosiaan😊👍 Kyllä se siitä lähtee, äläkä ajattele että kuvaat itseäsi vaan keskity koiraan ja itseesi😊👍 Koira aavistaa että jännität niin sitten voi mennä pieleen treenit😊 Mutta hyvältä näyttää muuten👍 Go for it

    VastaaPoista
  2. Sepäs se, kun tietää koirassa olevan intoa ja potkua, mutta pelkää itse mokaavansa... kiitos kannustavasta kommentista! :)

    VastaaPoista
  3. wau ihanaa!! oon miettinyt jo kauan olisko jollain belggareista blogia ja sitten löysin sut! tuun ehdottomasti lukijaksi :) itselläni pitkäkarvainen saksanpaimenkoira. juijjukatariina@blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana tämä sun blogi. Upeita kuvia ja ihania videoita <3

    http://haskisti.blogspot.fi

    VastaaPoista

kommentoi..