tiistai 3. lokakuuta 2017

Sattuu ja tapahtuu!

Monesti piti viime viikolla jo kirjoitella, mutta viime viikko oli meillä varsin hektinen ja kaikkihan alkoi jo maanantaista... 
Meillä oli ihan normaali maanantai, lukuunottamatta iltaa, kun kaverini soitti minulle ns. vähemmän mukavan puhelun. Hän oli koiransa kanssa menossa mökille ja matka sai ikävän käänteen, kun rekka ajoi hänen autonsa perään. Hän oli itse lähdössä ambulanssilla sairaalaan ja huoli koirasta oli kova. Koira pitäisi saada kolaripaikalta johonkin tuttuun paikkaan. 
Mietittiin Antin kanssa hetki, että minkä kuntoinen koira me kolaripaikalta saataisiin matkaan (mutta ei todellakaan tarvinut miettiä, että autetaanko me vai ei). Ihme ja kumma kuitenkin Ruska oli täysin kunnossa!! Toki se oli tapahtuneesta shokissa ja peloissaan, mutta kun pääsimme meille, niin johan häntä heilui ja pylly vatkasi. 
Myöhemmin viikolla Ruska vietiin Kouvolan Evidensiaan CT-kuvauksiin ja koira oli täysin kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kipulääkekuurin se sai pahimpiin jumeihinsa. Meillä on siis nyt viikon verran asunut alta 2-vuotias amerikanbulldoggi ja pitbull-mix, Ruska.
Mainittakoon vielä, että molemmat sekä Ruska, että kaverini Jenni ovat molemmat täysin kunnossa ja selvisivät tapahtuneesta säikähdyksellä!


Ruska onkin tuttu jo meidän instagramin kautta. Onneksi tuo ig on kuitenkin taas päivittynyt, vaikka blogiin asti emme ole ehtineet päivittelemään. 



Treenattukin ollaan. Viime keskiviikkona treenit menivät täysin perseelleen, juuri kun jonkun hetken kaikki tuntui sujuvan. Perjantaina asia onneksi korjaantui, kun kävin Siljan kanssa ihan kentällä asti treenimässä. 
Soni sai kotiläksyksi opetella haukkumaan. Silja oli sitä mieltä, että Sonista pitäisi kaivaa esiin asenne. Teknisesti Soni on pätevä, mutta asenne siitä on puuttunut. Haukuttamalla siis tarkoitus saada siihen lisää potkua ja pienen asenteen korjauksen jälkeen, se ei ehtinyt tehdä mitään muuta (lue härvätä tai häiriintyä mistään). Treenistä tuli heti korrekti ja keskittyneempi, kun vähän hetsasi. Jossain vaiheessa siis mulle sanottiin, etten saa sitä nostaa liikaa, mutta ainakin nyt tuo tuntui ottavan tuulta alleen. 
Pele sai kotiläksyksi myös korjata asennetta ja alamme opettelemaan imutusta alusta. Muuta vikaa emme Pelestä siltä istumalta löytäneet.
Mutta kyllä tuli taas motivaatiota enemmin, kun sai vähän vinkkejä. Miten sitä ihminen tulee niin tyhmäksi ja avuttomaksi yksin? En niinkun tajunnut näitäkään pieniä asioita itse, vaan siihen tarvittiin se joku, joka sen mulle kertoo. Mullahan on äärihuono tapa vetäytyä yksin treenaamaan ja sitten uskotella itselleni, että kaikki on hyvin :D on jotenkin suuri kynnys mennä muiden kanssa treenaamaan, koska arvostelulaji. Ovathan karvapyllyni parhaita mulle juuri sellaisinaan ja kamalaa, jos joku löytää niistä jotain arvosteltavaa :D



Furikin on käynyt treenaamassa ja sehän suoriutui ihan hyvin! 


Peggy on myös ollut menossa mukana. Peggy oli tuolloin viime keskiviikkona treenaamassa ja perjantaina se sitten tuli meille viikonlopun yli. Lissu lähti Latviaan näyttelyreissulle, niin me saatiin ärrieri meidän seuraksi. 
Meillä on siis ollut täällä 5 koiraa, joten mielenkiintoista on ollut välillä pyörittää tätä palettia :D 




Viime viikon lauantaina käytiin Pelen ja Furin kanssa Pyhtään Tassuttelijoiden järjestämässä mätsärissä. Sää ei todellakaan suosinut, mutta kivaa oli kavereiden ja tuttujen kanssa olla. Tapahtumassa oli esillä myös pelastukoiratoiminta ja Viipurin-rescuekoirien yhdistys. Pelastus- ja rescuekoiria oli rapsuteltavana myös :) 
Pelelle tuolta reissulta kokemusta ja Furi oli PUN3 <3


Tähän hiljaiselon aikaan on mahtunut myös kaksi pentunäyttelyä! Ensin käytiin Savitaipaleella 24.9. ja siellä meitä tuomaroi Jetta Tschokkinen, joka ei ollut mulle ennestään tuttu. En ollut kuullutkaan kyseisestä tuomarista. Pele oli ainut tervu kehässä, mutta kyllä jännitti! Tuomari ei todellakaan kaikille KP:tä jakanut, mutta Pele läpäisi tuon tiukan seulan ja sai KP:n ja oli siis ROP-pentu!! 
Ryhmäkehään oli tiensä selvittänyt 4 ykkösryhmän edustajaa. Pelen kanssa ryhmän parhaan koiran tittelistä kisasi belgianpaimenkoira groenendael, australiankarjakoira ja shetlanninlammaskoira. Meinasin pudota suorilta jaloilta, kun tuomari ojensi minulle punaisen ruusukkeen ja sehän tarkoitti sitä, että Pele voitti ryhmän! Menolippu siis BIS-kehään, mistä meille kokemusta, mutta olihan huikea päivä ja olin kyllä yhtä hymyä :) 


Viime sunnuntaina 1.10. käytiin sitten pyörähtämässä Loviisan pentunäyttelyssä, Maija Lehtosen silmien alla. Kehässä oli Pelen lisäksi toinenkin uros, joka sitten vei ROP-tittelin ja Pele oli siis kakkonen ilman KP:tä. Pele oli tuomarin makuun ilmeisesti liian raskas :D 
Siinä taisikin olla jätkän pentunäyttelyt ja seuraavaksi taidamme juosta JUNNUKEHISSÄ!! Mihin tää aika menee!? 


Siinäpä meidän viimeisin viikko tiivistettynä. Toivomme tästä viikosta rauhallisempaa ja ehdottomasti kaikille turvallisempaa viikkoa! <3 

-Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..