keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hurjapäät back in business

On taas tullut aika palata kirjoittelemaan! Taisin jo aiemmin mainita, kirjoitusmotivaation olevan hukassa ja edelleen se on hieman niin... onneksi instagram ei ole hiljentynyt. 
Blogin pariin osasin nyt palata erään kommentin myötä. Blogiin tuli toissapäivänä kommentti, jossa vinkattiin siihen suuntaan, että oli syytä pitää tää ajantasalla, no ei vaan. Olin iloinen siitä, että meitä ei tyysti ole unohdettu ja uusia lukijoita tulee mukaan <3 
(Eilen tätä kirjoittaessani netti lakkasi toimimasta ja nyt kun painoin julkaisua, niin tekstistä hävisi puolet... KOLMAS KERTA TODENSANOO...)

Mitään järisyttävää ei tähänkään puolen kuukauden taukoon ole mahtunut. Ei mitään kokeita, kisoja tai näyttelyitä. Olemme nauttineet treenailusta ja lenkkeilystä. Kuvia on kertynyt jonkun verran (KERRANKIN), joten eiköhän niiden parissa käydä taas purkamaan, aloitetaan meidän kuulumisista. 

Furille tosiaan ei mitään ihmeitä. Agilitytreeneissä se on käynyt enemmin ja vähemmin. Yhdessä mätsärissä se on ollut mukana, mutta siitä lisää alempana. Furi on Lissun kanssa treenannut mm. tokoa ja saatoin heittää ehdotuksen kokeista, niin hienosti Lissu saa likan toimimaan! 





Sonin kanssa onkin sitten hakattu päätä seinään koko kesä tai lähinnä sen tottiksen suhteen, mutta nyt on alkanut näkymään valoa tunnelinpäässä! Sonihan on treeneissä pätevä, niin pätevä, että olen sen mm. tokokokeisiin ilmoittanut keväällä. Koetilanteissa pakka kuitenkin auttamatta leviää. Oli todella hienoa olla mm. seuramme BH-kokeessa nolla koirakkona, kun Soni näytti aivan siltä kuin se ei olisi koskaan tehnyt tottista.. Kyllä hävetti ja itketti ja kiukutti sen jälkeen. Ollaan alettu treenaamaan erilaisissa häiriöissä ja palkka on ollut piilossa. Tulosta on tuottanut, sillä Soni ei tässä taannoin välittänyt eden juoksuisen Peggyn hajuista vaan treenasi ihan 101%! Sain jonkunlaista uskoa itseeni ja taottua päähäni sen, että työllä tuostakin koirasta saa hyvän. 
Maastotreenit ovat sitten oma lukunsa. Jälki toimii. Jäljestää edelleen tarkasti ja ihan ok vauhdilla. Kepitkin se ilmaisee! 
Esineruutu on myös yksi mysteeri. Välillä esinepistoissa ei ole mitään epäselvää ja esine on mulla hyvinki nopeasti. Toisinaan taas heti seuraava esine on ylitsepääsemätön. Soni haahuilee, eikä edes yritä hakea. Noh, treeniä treeniä! 
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Onneksi kisakuumetta ei tällä hetkellä ole, vaikka tutut kisaavat ahkerasti. Mulla on paha tapa nostaa oma kisakuume muiden menemisistä. Kuviot kuntoon ensin, ennen kuin alan edes miettimään tokokokeita, jälkikokeista puhumattakaan ;) 




Pele-pikkuinen, ei oikeastaan enää ole niin pikkuinen. Tällä viikolla Pele nimittäin saavuttaa jo 7kk iän! Mihin tämä aika katoaa? 
Pele on kovasti opetellut tottiksen saloja. Perusjuttuja ollaan tehty. Perusasentoa, istumista ja maahanmenoa ja aiiiiivan aivan alkeellisesti niitä jääviä. Pele on osoittautunut oikein päteväksi, mutta jatkuva töhöily ja onnesta pyöreenä hilluminen haittaa joskus työntekoa. Pääasia kai, että lapsella on hauskaa... 
Esineruudun alkeita se on myös tehnyt. Hienosti lähtee esinettä hakemaan ja toisin kuin Soni tuon ikäisenä, niin Pele tuo esineen metsästä pois. 
Jälkeä Pele on tehnyt tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen keväällä. Pele ei ollut kovin maavainuinen alunperin, joten se sai opetella ihan itsekseen nenänkäytön jujun. Pihalla se on alkanut jo kivasti nuuskuttelemaan kesän aikana ja talloin sille sitten jäljen edellisellä viikolla. Kylläpä lähti jäljestämään! Ahne kaikkiainen teki ihan loistavan jäljen, lyhyen toki, mutta kuitenkin. 
Näyttelyjuttuja ollaan treenattu myös ja Pelellä olisi edessään vielä Savitaipale EPN ja Loviisa EPN! 





Peggy on myös ollut meillä pikkuisen enemmin! Ärrieri on päässyt poikien mukana treenihömpöttämään ja se on saanut nauttia metsälenkeistä vapaana. 





19.8. kävin pyörähtämässä Kouvola KR:ssä Furin siskon kanssa. Oprin kanssa metsästimme sitä viimeistä sertiä. Tuomarina Kouvolassa oli Tuula Savolainen. Olin todella otettu saamastani luottamuksesta, eikä reissu ihan turha ollut. Neljä narttua oli Kouvolaan ilmoitettu ja Opri oli näistä paras narttu, kera sertin ja oli myös VSP <3

19.8. Kouvola KR - Mustantuiskun Windfall AVO ERI1 SA PN1 SERT VSP!!

Show-meiningillä jatkoimme itsekin seuraavalla viikolla. 23.8. oli kalenteriin merkitty Korian match-show ja siellä mulla oli mukana kehäketut Furi ja Pele. Kerrankin mätsäri, jossa kehät ei menneet päällekkäin. Vastustajiamme en enää todellakaan muista, mutta tulokset muistan! Pele teki hattutempun ja oli pentujen PUN1 ja BEST IN SHOW!! Furi teki myös parhaansa jälleen ja oli isoissa PUN4! On nuo punaiset aikamoisia :) 


Ystäviä ollaan myös treffailtu ja mm. Anitan lauma on käynyt meillä pari kertaa. Parhaillaan meidän pihalla on ollut hillumassa 8 koiraa... HUHHUH! Uusia tuttavuuksia ovat cavalier kingcharlsesinspanieli Hero ja belgianpaimenkoira groenendael Messi. 

Pele ja Messi



Tässä porukasta vain 7...


On meillä vielä kolmaskin uusi ystävä. Kaverilleni kotiutunut (kodinvaihtaja) amerikanbulldoggi-pitbullmix Ruska. Ruska on vasta alle 2-vuotias ja Sonin uusi, suuri rakkaus! 



Onhan tässä sittenkin jotain tapahtunut, blogihiljaisuuden aikana. Nyt, kun treenitkin ovat alkaneet tuottaa tulosta ja koiraisia juttuja olis syksylle ja loppuvuodelle luvassa, niin eiköhän postauksiakin ala tulla! 

Liivijengi muisuttelee teitä siellä ruudun toisella puolella, että illat pimenevät taas, puetaanhan heijastinliivit päälle, niin koirille kuin siellä hihnan toisessakin päässä!! 



-Sara



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..