torstai 27. heinäkuuta 2017

Motivaatiota keräämässä

Pitkästäaikaa kone sylissä, blogitekstiä näpyttämässä! Vihdoin. 
Kun olis asiaa, mutta sitä ei vaan saa puettua järkevästi sanoiksi. Jotenkin tän kesän aikana on hävinnyt se taito pukea ajatuksia sanoiksi. Mieli kirjottaisi, mutta pää ei kirjota, u know?
Nyt on kuitenkin viimepäivät tuntunut siltä, että hiiteen moinen ajatus. Pakko päästä kirjoittamaan.
Edelleenkin tän kesän vähäiset koiratapahtumat myös rassaa mua. Seuralla on esim. pyörinyt toko-torstait. Joko olen aina ollut töissä tai sitten oon just sopinu torstai-illaksi menoa ja siis ihan tyystin unohtanut koko tokot. Tekis nimittäin pojille hyvää treenata porukalla. Myös on mennyt ohi mätsäreitä, näyttelyilmoista puhumattakaan! Kokeisiin ei ole ollut mielenkiintoa.

Tapahtumaa ja menoa on kuitenkin ollut näistä huolimatta, kyllähän koirat on päivittäin jotakin puuhastelleet. 

Nyt tämä kirjoitus-into kumpuaa kuitenkin tämän päivän maastotreeneistä. Mua suorastaan sylettää treenata yksin, mutta tänään totesin, että kannattaa se yksin tussaaminenkin! Onhan se ikävää yksin tallata jäljet ja odotella, mutta jokainen treeni on tosiaan askel kohti omia tavoitteita. 

Sonille talloin 2 jälkeä metsään. Toisessa oli 4 tunnarikapulaa ja toisessa 4, niitä kauan kammoksuamiani luonnonkeppejä! Ja joo, kynnysten ylittäminen on mulle aina jostakin syystä vaikeaa, koska jouduin pois tutusta ja turvallisesta ja on mahdollisuus myös epäonnistua :D 
Jälkien jonkun aikaa hauduttua ja erään marjastajan hiipparoitua alueelta pois, otin Sonin autosta ja rukoilin :D 
Soni oli hyvässä vireessä ja kahden alustavan ilmaisun jälkeen jälki löytyi nopeasti. Ensin tunnarikapulajälki, joka oli puhdas 4/4! Jäljestys rauhallista, keskittynyttä. Ilmaisut nopeat ja varmat.
Sitten se luonnonkeppijälki. Vaikeustasona siis vaihtuneet kepit ja tosiaan sen marjastajan hajut myös. 
Soni löysi jäljen ja eteni omaan varmaan tapaansa. Kepit oli hieman jännät, mutta niissä oli mun hajua tarpeeksi, sillä Sonihan ilmaisi ne! Huomasi kyllä, että se meinasi kysyä multa, onko keppi oikea, mutta teki ratkaisunsa itse. Miten iloiseksi tulinkaan! Taas on yksi kynnys ylitetty ja askel kohti tavoitteita taas otettu :)

Jälkien hautuessa tein Sonille 2 esinepistoa, molemmat 30 askeleen päähän lähetyspisteeltä. Sonilla ollut siis vaikeuksia irrota tarpeeksi kauas esineelle ja 50x50 ruudun puoliväli ollut sille kipuraja. 
Tänään otin riskin ja laitoin sen kylmiltään pistolle. Lähti jälkeä pitkin hyvin, ensimmäisellä kerran kääntyi katsomaan mua, mutta jatkoi työn tekemistä. Kerrankin se teki rauhassa töitä, eikä häsännyt turhia, saati luovuttanut ja tullut takaisin käytyään 10 askeleen päässä toteamassa, että esinettä ei löydy. Häntä heiluen, meni jälkeä pitkin ja esine löytyikin! Vauhdilla palauttamaan ja jossain vaiheessa on myös saatu jätkän kaaliin sekin, että esine pitää palauttaa mulle asti, ei puoliväliin :D 
Toinen pisto meni ilman kyselyjä ja työskentely oli keskittynyttä ja oikein kaunista mun silmille! 

Soni siis teki tänään aivan mielettömän hyvän treenin ja olin todellakin tyytyväinen!! <3

Pele oli tietenkin mukana maastoilemassa. Ensin se sai autosta katsella ja kerätä omaa mielenkiintoaan. Sille oli ohjelmanumerona tänään korkata esineruutu! Esineinä työhanska ja sukka. Sukan näkemisestä se jo innostui niin, että ei tarvinnut sen suuremmin hetsata ja nostaa kierroksia. Ei muuta, kuin pannasta kiinni, että sai über innoissaan olevan Pelen pysymään aloillaan. Heitin sukan metsään (mitä se nyt muutaman metrin päähän lensi) ja sitten vaan "esine" ja päästin irti. Sinne se meni, kuin olis mennyt ennenkin, suoraan esineelle ja lähti tuomaan sitä mulle! Koska kuvittelin ekan kerran olevan vahinko, niin pitihän sama toistaa, tosin tällä kertaa esineenä hanska. Sehän toimi! 

En voi olla kelaamatta mielessäni noita poikien treenejä uudelleen ja uudelleen. Niin iloisen ne musta teki! Antoi taas uskoa tuleviin treeneihin ja siihen, että kannattaa se yksinkin lähteä puuhastelemaan, jokainen treeni on arvokas. 



-Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..