sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Faktat faktoina

Meiltä toivottiin postausta, missä olisi vähän faktoja jokaisesta koirasta. Aikani mietin tätä ja loppujen lopuksi tää postaus alkoi mun päässä kuulostamaan ihan hauskalle. Eli jokaisesta koirasta tulossa seuraavaksi x-määrä faktoja.. 


Furi


-Furi on mun toinen koira:
Pitkään harkitun pennun ottamisen tulos. Vasi-miäs oli ensimmäinen, mutta ei pentukuumetta poistanut ja Furin myynti-ilmoitus ponnahteli mun eteen tasaisin väliajoin, jostain syystä se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

-Furilla on alapurenta:
Joka oli tiedossa jo, kun se ostettiin. Näin ollen Furia ei voi viesä virallisiin näyttelyihin. Tai toki voi, mutta ei se niistä koskaan mitään saisi.

-Furista ei tullut sitä mitä toivottiin:
Furista piti tulla myös tokokoira mulle. Kaiken yrittämisen ja tahkoamisen jälkeen päätin kuitenkin lopettaa. Furi on ääriherkkä ja paineistuu siksi helposti ja paineessa ei luonnollisesti pysty toimimaan.

-Furi on Sonin täti(puoli):
Furilla ja Sonin emällä on sama emä.

-Furia kuvaillaan yleensä Hello-Kitty koiraksi:
Furin päänsisältö koostuu varmasti pelkästä vaaleanpunaisesta hattarasta, sateenkarista, yksisarvisista ja Hello Kitteistä. Furi myös rakastaa haleja.

-Furi on kuin sarjakuvahahmo:
Jos Furin elämästä tehtäisi sarjakuva, niin ei sitä ainakaan nauramatta voisi lukea. Furi on kaikessa ihanuudessaan hyvin koominen eläin ja kaikella rakkaudella siitä usein väännetään jos jonkunlaista tilannehuumoria kavereiden kesken. 

-Furista tuli agilitykoira:
Vaikka Furista ei tullut harrastuskoiraa mulle, niin tuli siitä harrastuskoira Lissulle. Agility on selvästi neidin laji ja ainoa laji, missä se on oikeasti edennyt. Lissulla ja Furilla synkkaa hienosti ja virheistä huolimatta, neiti-koiran toimintakyky säilyy ja se pystyy toimimaan.



Soni


-Soni on hyvin pitkälle kaikkea sitä, mitä sitä ottaessani toivoin:
Sääli vaan, että tumman värin ja harrastuspotentiaalin lisäksi unohdin toivoa, että se olisi myös kaunis. Soni on muuten toiveideni mukainen. "Haluan hyvän harrastuskoiran pk-puolelle. Väriltään se voisi olla kuin Vasi, mutta punaisella pohjalla" no ei se kovin metsään mennyt.

-Soni on Pelen setä(puoli):
Sonin isä, on myös Pelen emän isä.

-Soni ei ole maailman ihanteellisin hihnalenkkikoira:
Varmasti voin katsoa vain peiliin tämän asian kanssa. Pikkuhiljaa käytös paranee koko ajan, mutta parhaimmillaan Soni on vapaana metsässä. Se ei ole missään tapauksessa vihainen ihmisiä, eikä koiria kohtaan, mutta ohituksissa olisi toisinaan parantamisen varaa.

-Soni on mun oikea käteni:
Varsinkin Vasin poismenon jälkeen, Sonista tuli mun tuki ja turva. Luottokoira.

-Soni ei pidä vieraista lapsista:
Vaikka Soni on kasvanut lapsiperheessä ja paljon leikkinyt ja touhunnut lasten kanssa, niin silti se ei pidä kaikista lapsista. Se arvottaa tylysti tutut ja vieraat.

-Soni kärsi pentuna matkapahoinvoinnista:
Siitä pääsimme onneksi eroon. Meni jonkun aikaa ennen kuin Soni tottui autossa matkustamiseen. Pienilläkin matkoilla se oksenteli ja pelkäsin jo tulevia näyttely- ja koereissuja.



Peggy


-Peggy on osaomistuskoira:
Niin munhan ei koskaan pitänyt ottaa, mutta Lissun kanssa tämmöiseen ratkaisuun päädyimme. Peggy asuu varsinaisesti Lissun luona.

-Peggy on mun ensimmäinen terrieri:
Ja todennäköisesti myös viimeinen. En varsinaisesti ole koskaan ollut terrierieihin kallellaan ajatuksineni, mutta tämä pieni otus sulatti sydämmeni.

-Peggystä piti alkujaan tulla metsästyskoira:
Muutaman vuoden yrittämisen jälkeen edelliset omistajat kuitenkin luovuttivat yrittämästä, koska Peggyllä ei riistäviettiä ollut. Nyt se on hömpsötellyt agilityä ja tokoa.

-Peggy ei ole penaalin terävin kynä:
Kukapa näistä muistakaan, mutta onnellisuus korvaa Peggyn mielestä puuttuvan älyn. 

-Peggy on tuontikoira:
Slovakiasta Suomeen tuotu.



-Sara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..