torstai 20. huhtikuuta 2017

Nokiturkin Elton

Kiitämme kovasti onnitteluista, joita saimme uuden perheenjäsenen johdosta <3
Pele kotiutui meille tasan viikko sitten. Pentuarki on todellakin laskeutunut tähän taloon isolla P:llä. 

Moni yllättyi kovin pentu-uutisesta. Myönnän, että se yllätti meidätkin. Tosiaan viime viikon torstaina pentu tuli ja olihan se asia jopa edeltävänä päivänä selvinnyt meillekin. Olin siis suunnitellut meneväni Saloon pentuja katsomaan. Kovasti se pentueen pikku-poika mun mieltäni oli 4 viikkoa kaihertanut ja Antin kanssa asian puhuttuamme niin, tulimme siihen tulokseen, että.. kyllähän se meille tulee. 
Jännitti hitokseen mitä tuleva pitää sisällään ja jännittää vieläkin. Tää tuntuu taas niin kovin ihmeelliseltä. Olen tietenkin innoissani ja seison päätökseni takana. Musta on ihanaa, että tää koti tuntuu taas olevan täynnä rakkautta ja lämpöä. Samalla kuitenkin, jännittää ja mielessä hieman myllertää, ehkä juuri se tulevan odottaminen ja malttamaton mieleni, kun en jaksa odottaa mitä Pelestä tulee ja mihin sen kanssa on matka! Tuossa se nyt kuitenkin on ja olen asiasta todella onnellinen <3 

Pele on siis yhdistelmästä Duvel Chandra ja Eros Van't Herent. Kumpikaan vanhemmistahan ei ole muhun millään lailla kolahtanut, mutta pentue kolahti ja kovaa. 4 viikon ikäisinä vaikutti jo todella hyvältä. Pennut olivat todella aktiivisia ja leikkisiä, pelottomasti tutkivat uutta ympäristöä ilman emon läsnäoloa, söivät ahneesti, ottivat kontaktia ihmisiin. 
Seuraavan kerran tapasin kakarat tasan 8 viikon ikäisinä ja en todellakaan voinut enää perua. Itse Pelestä oli kasvanut 4 viikossa todella kaunis pentu ja luonteeltaankin se vaikutti olevan ihan huippu. Sisarukset olivat edelleen kaikki todella samannäköisiä ja oloisia. 

Pentueen kanssa Pele vaikutti lupaavalle, mutta en tiennyt vielä mitään, kun toin sen kotiin. Nyt se vasta lupaavalta vaikuttaakin!
Automatka Salosta Pyhtäälle (2h 30min) meni onneksi pennun nukkuessa. Ensimmäiset 15min se kitisi häkissään takapenkillä, mutta rauhoittui onneksi. Kotiin tullessa, se nuuhki heti kaikki paikat ja otti kontaktia mun lisäksi Anttiin ja lapsiin. Sillä oli oma viltti mukana, jonka päälle se latoi kaikki löytämänsä lelut. Ensimmäinen yö meni ilman mitään piippailuja.
Pele etenee kotona häntä töttöröllä. Se kulkee isojen koirien perässä todella itsevarmana, oltiin sisällä tai ulkona. Sonin kanssa olisi todella kiva leikkiä koko ajan ja Pele katsookin Sonia kovasti ylöspäin ja fanittaa Sonia kaikessa. Pele voisi leikkiä koko ajan. Se puuhastelee lelujensa kanssa ja tarjoaa mulle leikkiä ilman leluakin.

Kissankin Pele kohtasi tosi asiallisesti ja tyytyi aluksi istumaan kauempana ja katseleemaan. Malttaminen on palkittu todella nopeasti, koska Tikrukin on jo nähty puskemassa pentua. 

Pele on myös melkoisen ahne. Se syö omat ruokansa nopeasti ja söisi päälle vielä muidenkin ruuat.. tästä tulikin ekana iltana jo sanomista, kun Sonin kupille yritti mennä. Nameille ja ruokakupille tarjoaa istumista. Nameja saatuaa se jää kovasti tarjoamaan kontaktia.
Pari kertaa se on tosiaan ottanut nokkiinsa ruuasta ja leluista, mutta itseensä se ei ota. Vielä pentudraamailulla se lähtee karkuun, mutta tulee heti takaisin ja tsekkaa asian olevan ok. Esim. jos Soni ärähtää sille liiasta härkkimisestä, niin Pele unohtaa tilanteen pian ja tulee leikkimään uudelleen. 
Pele on kovin laumaviettinen ja viettää aikansa siellä missä mekin ollaan. Usein se myös sammuu mun läheisyyteen. Toisaalta taas se voi vetäytyä joko makuuhuoneeseen tai eteiseen, missä saa rauhassa nukkua.
Pele ei myöskään arastele jäädä yksin. Viisaan ja reippaan pennun päähän mahtuu sopiva ripaus itsenäisyyttä. Se oli Antin porukoilla ekaa kertaa tässä alkuviikosta ja sai siellä pienen kanatikun itselleen. Menimme käymään ulkon siten, että Pele jäi yksikseen muutamaksi minuutiksi. Yksinolo ei sitä hetkauttanut, vaan se jatkoi luunsa mährystämistä kaikessa rauhassa samassa paikassa. 
Muiden koirien kanssa se on reipas, mutta selviytyäkseen se ei tarvitse laumaa jatkuvasti ympärilleen. 

Uudet lässyttävät ihmiset on myös aluksi hieman jänniä, mutta namien ja lelujen kanssa saa tämän pienen tyypin äkkiä kaverikseen. 

Pele on ollut "huimat" 2 kertaa hihnassa kaupungilla ja handlaa senkin jo suhteellisen hyvin. Panta on toki vielä inhottava, koska kutittaa. 

Isot on ottaneet Pelen hyvin laumaan sisään. Soni on jopa hieman isällinen. Tarjoaa lelujaan pienelle ja antaa makoilla ihan iholla. Pihalla Pele on täysin Sonin suojatti. 
Furi taas on hieman hitaammin lämpeävä, mutta pihalla sekin jo leikkisi Pelen kanssa. Sisällä sen ei tarvisi tulla yhtään iholle, eikä edes 2 metriä lähemmäs. 

Kaikenkaikkiaan meillä asuu siis todella ihana ja lupaava pentu. Häntä heiluu pienellä ihan jatkuvasti. Yhteenvetona voisi kertoa, että Pele on: ahne, taistelutahtoinen, saalisviettinen, laumaviettinen, sopivassa määrin itsenäinen, avoin, reipas, aktiivinen. Se on nyt pelottavan järkevän ja hyväpäisen oloinen. Toivomme tämän jatkuvan myös aikuisuuteen asti. 
Pelestä odotan harrastuskoiraa käyttöön ja näyttöön. Pidetään peukkuja ja jäädään mielenkiinnolla odottamaan mitä pienestä miehestä kasvaa <3


Pele on ollut ensimmäisen viikon jo todella kiireinen. Se on käynyt 2 kertaa kaupungissa, se on ollut tokokokeen turistina, se on viihdyttänyt meillä vieraita, se on käyny lenkillä isojen koirien kanssa (Emmin lauma oli mukana), se on tehnyt ensimmäiset perusasentotreenit ja näyttelytreenit ja on se vielä ehtinyt käymään pellollakin!
Tässä epämääräisessä järjestyksessä kuvia viikon varrelta. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..