lauantai 10. joulukuuta 2016

9. Jos koirani osaisivat puhua

Mietittekö koskaan, missään tilanteessa, että mitä koirasi sanoisi tai ajattelisi? Puhutteko koskaan niiden suulla? 

Mulle tää on päivittäistä ja välillä revitään tästä ihan sairaasti huumoria kotona. Köyhä elämäkö? Kun nämä ajatukset ja puheet menevät liian pitkälle, olen todella iloinen, että mun koirat ei ihan oikeesti osaa puhua :D 

Ajatellaanpa ihan arkisia hetkiä, niin, että koiratkin osaisivat puhua..

Lenkille lähteminen

Minä: No niin, lähdetään ulos.
Soni: JOOJOOJOO. MÄ OON EKA. OON JO OVELLA. MENNÄÄNKÖ ME JO!?
Vasco: Onko kakarankin taas pakko lähteä?
Minä: Vasco, kyllä on. Ja Soni rauhottuu nyt! FURIIII, voisitko jo alkaa tulla sieltä?
Furi: Onko pakko?
Minä: ON. Nyt tänne sieltä ja sassiin tai sitten jäät kotiin.
Soni: SISKOOO TULE ULOS TULE. NYT MENNÄÄN ULOS. HEI HUOMASITTEKO ETTÄ OON TÄSSÄ JO MENOSSA.
Minä: Voisko arvon juniori nyt rauhottua? Otappa taas Vascosta mallia. Missä ne teidän pannat nyt taas on?
Vasco: Soni varmaan söi ne.
Minä: VASCO nyt lopetat sen Sonin dissaamisen. JA Soni nyt se takapuoli lattiaan ja ole paikallasi. 
Furi: Mulle pinkki panta.
Minä: No nyt ei oo sitä, saat nahkaisen pannan. 
Furi: Sitten lähen ilman. 
Minä: No etkä lähde ja voitteko nyt sen verran istua, että pannat saadaan kaulaan ja voidaan mennä jo viimenään sinne ulos!?

Kaikesta päätellen meillä on toisinaan tää ulos lähteminen hieman sirkusta :D 

Lenkillä

Furi: Onpa hirveesti jännää!
Minä: Mikä nyt on niin jännää?
Furi: Lumi.
Minä: Mikä siinä on jännää?
Furi: No kylmää on ja meni vahingossa nenäänki sitä. Jännästi kaikki jäljetkin näkyy lumessa! 
Soni: ÄITI KATO, KATO ÄITI, ÄITII!
Minä: No mitä nyt taas?
Soni: Mä repäsin puolikkaan puun maasta kato äiti hei!
Minä: Joo huomasin, jyräsit sillä just mun vasemman jalan..
Soni: Mä meen nyt näyttää veikalleki tätä. KATO VASCO!
Vasco: Joo, on hieno, voitko nyt mennä pois siitä?
Soni: Mut veikka kato nyt miten iso tää on kato hei! 
Vasco: Joo mä näin sen jo, voisit sä nyt mennä vaikka näyttää äitille sitä?
Soni: ÄITIIIIIIIIIII!
Minä: No niin, sulla on se puu siinä. 
Soni: Joo mä tulin nyt näyttää sulleki tätä hei!
Furi: Onpa jänniä havunneulasia, jännästi maistoin.
Minä: Ja Furi voisitko keskittyä nyt tähän etenemiseen jooko!? 

Onko muille yhtään tuttua?

Ruoka-aikaan

Vasco: Äiti hei.
Minä: Joo, mä tiedän kyllä, että kello on jo SEN verran.
Vasco: Mut äiti.
Minä: Joo ihan kohta.
Vasco: Mut kuolen tähän ehkä nyt heti just jos et nyt tule. 
Minä: Et kuole, odota nyt siinä vielä 5min.
Soni: Ai mitä pitää oottaa? Miksi pitää oottaa? Mitä me ootetaan.
Minä: No kohta saatte.
Vasco: Kuolema tulee jo.
Minä: No okei okei, mennään sitten.
Vasco: OU JEE, päivän paras hetki, nyt saa ruokaa, en kuollukkaa, mut kauhee nälkä ehti kyl tulla. 
Furi: Ai syömään mennään!
Soni: MULLE EKA, MULLE EKA, OON EKANA RUOKAKOMEROLLAKI.
Minä: Ja sitten kaikki laittaa taas ne takapuolet lattiaan tai kukaan ei syö tänään!! 
Vasco: Voi ei, olkaa kunnolla nyt kakarat perkele. 

Ruoka-aikaan ei vitsailla, se on vakavampi paikka. 

Oon myös tosi onnellinen siitä, että mun koirat ei osaa soittaa puhelimella. Millaista olisi olla mun työvuorossa, jos koirat osaisi soittaa puhelimella? Noh... 

Soni: Haloo, äiti, haloo!
Minä: No, mitäs soitit?
Soni: Koska tuut kotiin, äiti?
Minä: No sitten, kun mun työvuoro loppuu.
Soni: Monelta se loppuu, koska tulet äiti kotiin?
Minä: No siinä klo 14. 
Soni: Milloin se on?
Minä: No se on sitten klo 14, annatko Vascolle?
Vasco: Äiti, Soni riehuu koko ajan. 
Minä: No ootko sanonut sille, että lopettaa?
Vasco: No olen, mutta silti se riehuu ja ärsyttää.
Minä: Voivoi, mitähän minä nyt töistä käsin voin sille asialle?
Vasco: Sano sille, että on kunnolla. 
Minä: No joo, minä sanon. Mitähän se Furi tekee?
Vasco: Ei mitään, sitä jännittää.
Minä: Mikä sitä nyt jännittää?
Vasco: Sitä jännittää olla yksin kotona ja sitten sitä jännittää, et koska sä tulet?
Minä: Jaaha vai niin, no pärjäisittekö viel 2h nyt siellä elossa kaikki?

Mua kävi melkein tuota viimistä pohtiessa jo heikottamaan ajatus siitä, että nää osaisi soittaa mulle :D 
Ehkä on ihan hyvä, että koirat ei puhu, eikä soita ;)

-Sara

3 kommenttia:

kommentoi..