torstai 20. lokakuuta 2016

Lapset koirien kanssa

Tämä otsikko sai alkunsa eilisen mätsärin jälkeen. 

Olen viimeaikoina kiinnittänyt enemmin huomiota mätsäreissä lasten käyttäytymiseen ja olemiseen koirien kanssa. Miisan koirainnostuksen myötä, olen seurannut yhä useampia lapsi ja koira kisoja ja eilen varsinkin tulin siihen tulokseen, että ihan mitä tahansa sesseä ei voi ihan mille vaan lapselle antaa.

Miisa on tällä hetkellä 8-vuotias. Miisa on mieheni lapsi, joka on elämässään tavannut jos jonkunlaista koiraa, niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Ylipäänsä eläimien kanssa tottunut olemaan. 
Silloin kuin aloimme seurustelemaan, epäilin suuresti Antin lapsia Vascon seurassa. Vasco itse ei ollut aluksi lapsirakkaimmasta päästä ja aina murahti lasten tullessa samaan tilaan ja sitten se siirtyi toiseen huoneeseen. Vasco ei ollut lapsiperheen koira. 
Mutta isompi koulutus, piti tehdä lapsille. Nukkuvaa koiraa ei härkittäisi ja jos koira ei itse tule luokse, niin sitä ei rapsuteta. Koiraa ei myöskään yllätettäisi takaantapäin koskaan. 

Onneksi minä ja lasten äiti olemme siinä asiassa samalla aaltopituudella, että koiralla on oikeus ilmaista itseään ja muriseva koira, ei välttämättä ole vihainen, vaan se kertoo, että tästä hän ei tykkää ja sitä kautta myös koiraa on osattava kunnioittaa. 

Mutta palatakseni eiliseen. Koira ei todellakaan ole mikään lelu. Mätsäreissä on toisinaan "lapsi ja lelukoira" kisa erikseen. Moni vanhempi varmaan ajattelee, että on söpöä nähdä oma kullannuppu sen perheen koiran kanssa siellä kehässä ja että mätsärikehässä sitä koiran hallintaa oppii. VÄÄRIN!!! 
Sitä koiranhallintaa ei opetella julkisissa tapahtumissa. Se opetellaan siellä kotona vanhempien kanssa ja nimenomaan sen valvovan silmän alla. 
Sitä koiran esittämistä ja kehäjuttuja harjoitellaan siellä kotona. Koirankin tulisi olla koulutettu kehää varten. Ei voi täysin keskeneräistä ja toisilleen sopimattomia pareja tyrkätä sinne kehään, vaikka se kuinka helluinen näky olisikin. Tosiaan paketti opetellaan kotona ja kehään mennään sitten näyttämään sitä osaamista. Täydellistä suoritusta ei toki voi olettaa näkevänsä, mutta tällä idealla mennään, MUN mielestäni.

Eilisessä mätsärissä, lapsi ja koira kisassa, oli 7 kilpailijaa. Miisa tosiaan oli ensimmäistä kertaa Vascon kanssa. Otin ehkä tietoisesti itsekin riskin, antaessani Vascon Miisalle kehään. Tiedän kyllä Miisan osaavan hallita isoa koiraa ja tiedän Vasconkin kunnioittavan Miisaa, ei sinällään hätää. 
Vasco kuitenkin on koirana herkästi provosoituvaa tyyppiä, eikä varsinkaan hihnassa ole mikään koirasosiaallisin tapaus. 
En kuitenkaan odottanut niin kaoottista kehää näkeväni. Miisalle toitotan AINA että, jätä väliä, jätä väliä ja älä päästä koiraa toisten koirien iholle. 
Ilmeisesti ainakaan kolmelle lapselle näin ei oltu opetettu. Vascon edellä kehässä oli parsonrusseli, joka oli kaksi kertaa Miisan pituisella tytöllä ja tämä tyttö ei saanut koiraansa mitään kuria, koira seisoi kehässä väärinpäin, takajaloillaan ja etutassuillaan lääppien Vascon naamaa. Takana taas oli Miisaa nuorempi poika novascotiannoutajan kanssa ja poika ei saanut noutajaa pidettyä poissa Vascon takapuolesta. Asetin siis Vascon todelliseen luonnetestiin ja Miisan samalla koiranhallintakokeeseen. Olin jo valmis syöksymään sinne kehään, jos Vascon pinna olisi palanut ja voin kertoa, että ilmeestä näki, että lähellä käytti. 
Liikeosuus meni Miisalla loistavasti, mutta kyllä kauhulla katselin, kuin takana tuleva novascotiannoutaja veti handlerinsa kumoon ja sen takana tuleva kultainennoutaja hyppi handlerinsa niskassa... Eli ihan oikeesti vanhempien tulisi kouluttaa, sekä lapselle asioita koiran hallinasta, sekä opettaa koirat käyttäytymään siellä kehässä. Lapset toki oppivat, kun saavat tehdä asioita, mutta opetellaan kotona ettei kävisi kehässä mitään katastrofia?
Olin myös hilkulla karjaisemassa, että voisiko belggarille antaa sitä tilaa!? Tästä päästään siihen, että eikö ne kehässä oleva tuomari tai kehäsihteeri voi isossa kehässä (niin kuin eilen) ohjata lapsia ottamaan sitä tilaa, että ikäviltä välikohtauksilta vältyttäisiin ja että jos tilaa on niin kaikkien ei tarvitse seistä yhdessä nurkassa. Ugh, olen puhunut. 

Mun lisäksi, myös kaverini seurasivat kehää hengitystä pidätellen ja lopuksi kehuivat Miisan suoritusta kovasti.
Oli myös mukava kuulla vieraan ihmisen kehuvan Miisan koiranhallintataitoja, Vasco on kuitenkin Miisaan verraten melkoisen iso koira.
Ja nyt, kun olen rauhoittunut ja saanut purattua mieltäni asiasta.. niin on kyllä totta, että Miisa on kehittynyt koirien kanssa paljon. Ei ihme, että tuloksia näistä lapsi ja koira kisoista on tullut, kun likka on päässyt koirien kanssa harjoittelemaan. Loppuun vielä kuvia Miisasta matkansa varrelta ja erillinen postaus mätsäristä tulossa erikseen :) 







-Sara

9 kommenttia:

  1. Ai vitsit miten "herkullinen" aihe. Itse oon törmännyt ääripäihin etenkin silloi kun siperialaiset siskokset olivat vielä pikku pentuja ja käytiin niiden kanssa silloisen kodin lähistöllä lenkillä jossa oli paljon omakotitaloja ja lapsiperheitä. Siellä oli onneksi valtaosa todella fiksuja lapsia, vaikka näkivät, että kyseessä oli pikku pennut niin eivät rynnineet luokse vaan huikkasivat jo kauempaa, että saako tulla katsomaan ja silittämään. Tykkäsin! Sitten taas ikävä kyllä löytyi niitä lapsia jotka rymistivät polkutraktorilla pentuja kohti ja tottahan pennelit siitä pelästyivät. Näiden lasten vanhemmat yleensä nauroivat vieressä, että ompas meillä säikkyjä koiria. Tosi inhottavaa lähteä sellaisille selittämään, että koiria ei lähestytä noin.
    Itse oon ollut aina todella rohkea koirien kanssa ihan pienestä pitäen. Silloin kuin olin vielä lapsi ja teini-ikäinen niin vanhemmillani oli yksi 70kg painava koira. Kiltti kun mikä, mutta oon tosiaan itse oppinut tosi rohkeaksi. Kuitenkin meillä on ollut aina tosi tarkkaa. Koiria ei saanut ärsyttää, ei häiritä, kun ne lepäävät ja ruoalla ei saanut leikkiä. Opetettiin myös tarkkaan miten käsitellään etenkin vieraiden koiria ja aina kysyttiin lupa, eikä rynnätty luokse.

    Ja vielä noista mätsäreistä niin valitettavan paljon näkee kuinka siellä kehässä joku pieni tyttö yrittää pitää koiraa paikoillaan ja estää ettei koira mene toisten koirien luokse. Hirvittää katsella! Tuollaiset parit on juurikin niitä tikittäviä aikapommeja ja on vaan ajan kysymys, koska jotakuta sattuu. Mielestäni mätsärin järjestäjien pitäisi puuttua radikaalimmin ja opastaa vanhempia toimimaan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onnea vielä Miisalle ja Vascolle ja tsemppiä jatkoon :-)

      Poista
    2. Ja mätsäreissä on korostunut viimeaikoina myös tuo vieraan koiran lähestyminen. Olen ollut keväällä todistamassa tapausta, kun 5 pientä tyttöä tuli porukalla yllättämään Sonin veljen takaapäin. Omistajalta kysymättä iskivät vaan kädet koiran takapuoleen ja halusivat ottaa kuvia koirasta. Kyllä omistajalta pitää kysyä lupa!!

      Olin vaan onnellinen, etteivät Sonia yllättäneet. Soni on koira, joka on lasten kanssa kasvanut ja antaa Antin lasten pyörittää itseään miten päin vaan, mutta vieraista lapsista Soni ei pidä.

      Kiitos vielä kuitenkin onnitteluista, kyllä Miisa ja Vasco varmasti vielä kehässä nähdään :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus, samaistun täysin!

    Jokunen kerta sitä on tullut sydän kurkussa katseltua lapsi&koira- kehiä, viimeisimpänä joku aika sitten kun bullmastiffin kanssa kehässä juoksi about 5v tyttö, jolla ei mitään otetta koiraan.
    Ja on sekin nähty kun iso koira yhtäkkiä ampasee toisen koiran perään ulos kehästä ja lapsihandleri raahautuu mukana kuin märkä rätti.

    Onneksi näkee niitäkin tapauksia joissa lapselle on annettu iso koira kehään, mutta vanhempi on kehässä mukana valvomassa ja auttamassa mahdollisten tilanteiden varalta. Ja toki myös ne eniten sydäntä lämmittävät: hyvin ja kauniisti yhdessä toimivat koira ja lapsi :)

    Onnea Miisalle ja Vascolle menestyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, siis onhan toki niitä hyviäkin kehiä toki ollut, mutta yleisesti ottaen voisivat aikuiset ohjeistaa lapsiaan ja varsinkin ne tuomarit voisi kantaa kortensa kekoon tässä asiassa :)

      Miisa ja Vasco kiittää onnitteluista <3

      Poista
  3. Hyvä postaus! Omista en uskaltaisi juuri näistä syistä antaa lapsi & koira-kehään kuin Nalan. Se ei provosoidu, se ei lähde rähisemään ja pysyy varmasti pienenkin lapsen hallinnassa. Nutu taas hihnassa ottaa painetta, jos joku tulee iholle. Hirvikoira taas on sen verran häslä ja lähtee herkästi rähinään mukaan, että se ei olisi turvallista. :)

    VastaaPoista
  4. Oli pakko tulla kommentoimaan, koska aihe on mielestäni tosi tärkeä. Jokainen aina tykkää katsoa tilannetta sieltä omasta näkökulmasta ja voi olla tosi vaikeaa miettiä, miltä asia näyttää sieltä toisesta näkökulmasta. Sanoit kyllä itsekin ottaneesi tietoisen riskin, joten sikäli olet selkeästi ajatellut asiaa. Omasta mielestäni lapselle pitäisi aina antaa käteen sellainen koira, jonka hän pystyy hallitsemaan, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Nyt taisi olla kehä täynnä tikittäviä aikapommeja, myös siis Miisa koiransa kanssa. Mitä olisi voinut tapahtua ja minkälaiset traumat se tapahtuma olisi muille lapsille aiheuttanut? Ei kai lapsilta (riippuu toki minkä ikäisiä, mutta itse olen nähnyt lapsi/koira-kehässä pääasiassa alle kouluikäisiä), voi vaatia sitä, että ymmärtää, mitä tarkoittaa koiran oma tila, varsinkaan, kun monilla lapsiperheillä on jotain ylisosiaalisia noutajia - asia ei ole tullut välttämättä edes puheeksi kotona. Toki vanhemmat tai tuomari voisivat tilanteessa sitten lukea koiria, ketä ahdistaa ja minkä takia ja ohjeistaa lapsia sitten sen mukaan. Mutta silti, nämä ovat lapsia, tuomari sakottakoot siitä, jos koira ei kävele kauniisti eikä esiinny, mutta jos on yhtään epävarma siitä, että käykö koira jonkun toisen päälle, sen paikka ei välttämättä ole lapsen käsissä, muiden lasten ympäröimänä, vaikka lapsi kuinka haluaisi juuri sitä koiraa esittää. Tää vähän kolahti, kun olen työskennellyt niin paljon lasten kanssa :D Ne kun on vaan lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Vastuu on aina meillä aikuisilla ja olen kyllä tapahtuman jälkeen oikeesti miettinyt, että mitä jos jotain olisi käynyt? En ole kyllä koskaan nähnyt mitään rähinöitä näissä lapsi ja koira kehissä, mutta eihän sitä koskaan oikeesti voi tietää.

      Jatkoon toivomme mukavaa kehäilyä ja ainakin itse aion ohjeistaa Miisaa lisää vastaisuuden varalle, treenit jatkukoon!

      Poista
  5. Heips. Aihe on sinällään tosi hieno nostaa esiin että tästä voisi olla enemmänkin puhetta puolin ja toisin.

    Kotioloista sen verran että mulla on 10 ja 7 vuotiaat typyt kotona ja niille on opetettu aina mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Jos koiralta vaaditaan käyttäytyminen niin vaaditaan lapsiltakin.
    Meillä ei saa mennä häiritsemään koiraa joka syö mutta myöskään meillä ei koira häiritse lapsia kun ne syö jne.
    Vieraiden koirien kohtaamiseen on koulutettu sekä koiria että lapsia :D
    Treeneihin ja jäljelle mukaan usein tulee nuorempi tyttäreni ja kertaan vielä miljoonanteen kertaan kaikki säännöt ennen kuin astutaan autosta ulos :)

    Mitä mätsäreihin tulee niin vanhemman kanssa tein sen virheen että päästin pennun kanssa kehään ja en tajunnut kuinka super stressaantunut mun täydellisyyttä tavoitteleva tyttäreni on ennen kuin kehässä kun näin sen ilmeen ja koira reagoi tähän tyttären oloon, MUTTA se ei häirinnyt muiden esiintymistä kuitenkaan nimittäin ihan asia nro 1 on antaa lapsen mennä koiran kanssa josta saa pidettyä kiinni ja "omassa tilassaan" koska vaikka oma koira olisi sosiaalisuuden multihuipentuma se vieruskoira ei välttämättä tykkää iholle tulevista koirista. Tosiaan ymmärsin kyllä itse heti virheeni ongelma lähinnä oli että vielä keskenkasvuinen koira ei mennyt niin kuin unelma ja vanhempi tytär ultimaattisena stressaajana ei ollut hyvä yhdistelmä.
    Ekan kerran jälkeen olen ollut viisaampi ja viimeksi nuorempi tyttäreni oli kaverini akitan kanssa kehässä ja tietenkin etukäteen tutustuttiin jne ja tää koira on sellanen että sitä ei tarvi edes kehässä palkkailla, on jo vanha tekijä ja ikääkin jo on. Kaikesta huolimatta kaverini oli toisella puolella kehää ja mä toisella puolella.
    Varsinkin lasten ja koirien kanssa täytyy varautua että vaikka kaikki olisi viimisen päälle niin jotain voi sattua. Niin kuin niiden toisten koirien iholle tulo tai joku toimen menettää hallinnan. Siksi sun täytyy myös itse kehän laidalla oikeasti seurata tarkkaan mitä siellä tapahtuu.

    Pelkästään tämän vuoden aikana:
    -2 koiraa karannut
    - yksi koira kaatanut lapsen
    - yksivetänyt niin paljon että aikuinen ollut toisena taluttamassa
    - 3 kertaa lapsi useista pyynnöistä huolimatta päästänyt koiraansa kaikkien luo

    Sinällään on turhauttavaa kun ihmiset eivät ymmärrä sitä että kaikki koirat ja rodut eivät ole samallaisia. Ja kerran lapsi ja koira kehä oli niin pieni että vaikka kuinka olisi yritetty väliä jättää niin jokainen oli ihan vieri vieressä.

    Mutta tää on oikeesti hyvä aihe!
    Siis muussakin mielessä kuin mätsäreitä ajatellen!

    VastaaPoista

kommentoi..