lauantai 27. elokuuta 2016

Näytelmiä ja yksi koe

Viime viikonlopulta on päivittelemättä vielä Sonin viimeiset junnukehäilyt ja samalla viimeiset kehäilyt koko tältä vuodelta (ainakin näyttelyiden osalta). Soni kävi siis 20.8. Kouvola KR:ssä. Sää suosi paremmin kuin hyvin ja hellettä riitti kuten viime vuonnakin. Viime vuonna olin Yosen taustajoukoissa ja Soni oli turistina mukana. Tänä vuonna oli sitten itse Sonmaisterin vuoro olla näytillä tuomarina toimi Beata Petkevica, Latviasta. Soni oli luokkansa ainut ja näin ollen voitti luokkansa, tuloksella JUN EH1. Oli tuomarille vielä liian pentumainen, arvostelusta kaikki muu oikeastaan jäikin arvoitukseksi :D ajattelin, että se meni nyt niinkuin se meni.. Vein itse Sonin kehään, koska vakiohandleri Lissu oli kiinni omassa kehässään bortsujensa kanssa. Tyytyväinen olin kuitenkin Sonin kehäkäytökseen! Tuomarista jäi hyvä kuva itselleni :) 

Tässä vielä kuva mun Erittäin Hyvästä pentumaisesta poitsusta <3


Sunnuntaina 21.8. otettiin sitten vielä suunnaksi Heinola KR. Aamu oli aikainen ja Lissu lähti mukaani suoraan yövuorosta! Bordercolliet ja tervut olivat onnekseni samassa kehässä, joten Lissu pääsi handlaamaan Sonin. Tuomarina Heinolassa oli Astrid Lundava, joka sitten näki Sonissa paljon hyvää edelliseen päivään verrattuna. Pohjavillaton Soni oli Lundavalle mm. riittävässä turkissa. Soni liikkui kauniisti ja jaksoi esiintyä hyvin, pikkasen niiasi tuomarin kopeloidessa. Soni oli sunnuntaina Erinomainen, mutta vielä hieman epävarman käytöksen takia ei SA:ta. Olin todella iloinen siitä, että Sonin junnukehät päättyivät tuloksella JUN ERI1! Se riitti itselleni oikein mainiosti ja siitä oli hyvä jäädä kehätauoille miehistymään ja keräämään massaa. 


Maanantaina 22.8. olikin jännä päivä.. olin nimittäin edellisellä viikolla ilmoittanut Furin BH-kokeeseen. Furin kanssa treenatessa oli ollut niin hyvä fiilis viimein ja neiti on toiminut moitteettomasti. Koe jännitti kuitenkin itseäni ihan kamalasti ja se olikin kai syy siihen, että kokeessa kaikki ei mennyt ihan niin loistavasti.. Furi teki hyviäkin pätkiä seuruissa, mutta paikka eli paljon ja välillä jouduin antamaan lisäkäskyjä, kun neiti mm. ennakoi jo jääviä ja jäi viereltäni paljonkin. Paikkamakuu oli LÄHES täydellinen, kunnes viimeisellä puolella minuutilla Furi tuli mun viereeni. Liikkeestä maahanmeno taisi olla ainut toimiva liike sitten loppujen lopuksi. Liikkeestä istumisessa Furi ei jäänyt ekalla käskyllä ja luoksetulo oli väljä. Tottisosuus oli siis hylätty ja emme päässeet jatkamaan kaupunkiosuuteen. Koulari jäi saamatta, mutta tietääpähän taas mitä treenata. 


Näin me kuunneltiin tuomarin tuomiota tottisosuudesta :) kuva: Mika Vaittinen.


Tiistaina sitten iski se masennus vastenkasvoja. En toki odottanut Furin tyyliseltä koiralta mitään täydellistä suoritusta, mutta edellisten treenien perusteella BH-koe olisi mennyt heittämällä läpi. Meillä on treeneissä ollut niin hyvä fiilis ja sitten tuntuu, että mokasin itse kaiken jännittämällä. Furi on vielä niin herkkä, että se peilaa mun fiiliksiä ihan suoraan. Onneksi sattui olemaan vapaapäivä ja sain masistella ihan rauhassa. Loppujen lopuksi apu löytyi Vasilista ja lenkillä kaupungissa, meren äärellä. Kyllä rauhoitti mieltä. Nyt vaan reippaalla mielellä eteenpäin. 


Loppuviikko onkin sitten onneksi sujunut paremmin ja olen alkanut karistamaan kesän pölyjä mielestäni. Aktiivisimmat instaseuraajamme ovatkin jo varmaan lukeneet, että meillä tai lähinnä mulla on alkanut kuntoprojekti (josta tarkemmin lisää myöhemmin) samalla olisi tarkoitus saada noita Tuiskulaisia parempaan kuosiin kasvattamalla lihaskuntoa. Vasili kulkee mukana pitämässä tämänhetkistä kuntoaan yllä. Olemme käyneet ahkerasti metsäilemässä. Syksyinen metsä on hirvikärpäsiä lukuunottamatta täydellinen <3 kuvia tältä viikolta on kertynyt kiitettävästi! 





25.8. Soni täytti jo puolitoista vuotta!! 









Toivottavasti muilla sujui alkuviikko paremmin!
-Sara ja Hurjapäät


5 kommenttia:

  1. Musta tuntui ihan järkyttävälle vasta jälkikäteen se bh-kokeessa epäonnistuminen. Ei koepaikalla eikä heti sen jälkeen vaan vasta useamman päivän päästä. Nyt jännittää ihan sairaasti päästäänkö nytkään kun mennään luultavasti nyt syksyllä yrittämään.
    Mutta jos ei päästä niin sitten ei päästä. Katsotaan sitten myöhemmin uudestaan. Mä oon super keräilemään noita nollia :D Ehkä jonain päivänä se onnistuminen tuntuu sitten makeammalle... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti tuntuu! Ihanaa kuulla etten ole ajatuksineni yksin <3 :b

      Poista
  2. Voin samaistua tuohon herkkään koiraan ja ohjaajan jännittämiseen. Se on syy, miksi meidän tokokokeet ei suju. Ollaan tosin päästy paljon eteenpäin, kun olen oppinut ohjaamaan tuota koiraa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin ollaan edetty paljon entisestä.. pitäs vaan eka tehdä töitä ittensä ja ajatusmaailmansa kanssa. Kyllä me vielä opitaan ;)

      Poista
  3. Kantsisko miettiä jotain mentaalivalmennusta?

    Mä olen ihan hirveä jännittäjä, oksentelen ennen kokeita (ja joskus myös ennen näyttelyitä!) ja aina on fiilis, että miksi helvetissä sitä on laittanut itsensä TAAS tähän tilanteeseen. Ja koe kokeelta tuntuu, että se pahenee. Mä oon vakavasti miettinyt jotain mentaalivalmennusta, koska oon niin kyllästynyt alittamaan riman aina koesuorituksessa. En ihmettele yhtään, että mun koirat ei toimi kokeissa, koska oon ohjaajana normaalisti ihan erilainen.

    VastaaPoista

kommentoi..