perjantai 22. heinäkuuta 2016

Uuteen nousuun

Jostain syystä viimeaikoina mua on vaivannut jonkunlainen treeni masennus. Ehkä se johtuu siitä, kun tuntuu, että kesä on taas mennyt ihan törkeellä vauhdilla. Koko ajan tapahtuu jotain ja vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Eilisestä on kai alkanut taas joku nousukausi loppua kohti. Onneksi kesän päättyminen ei tarkoita ulkotreenikauden päättymistä ja vaikka kesä virallisesti loppuu ensi kuussa, niin hyvät ilmat ei ole vielä välttämättä ohi. 

Eilen käytiin vähän aksailemassa pitkästä aikaa. Edellisen kerran jälkeen en ollut kovin vakuuttunut ideasta, mutta onneksi olin väärässä ja saatiin jopa 7 estettä sujumaan! Sonin aksauraan nähden tämä oli jo saavutus, agility ei kuulu meidän päälajeihin ja se on ollut sellainen hauskanpitolaji. Eilisistä treeneistä selvisimme kuitenkin kunnialla ja hyvä maku jäi.
Soni jopa kesti useamman toiston tällä kertaa hienosti. Olen siis uskaltanut alkaa vaatimaan siltä jotain ;) eihän se olekkaan kohta kun 1v ja 5kk... 



Sonin kanssa tekeminen tuntuu Furin jälkeen ihan luksukselta. Jotenkin kamalaa sanoa, mutta niin se vain on. Koira joka tekee asioita vaikka mulla olisi kädessä vain vanha sukka, se syttyy leikkiin samantien. Leikki, onkin Sonille paras palkka mitä se tietää.. Soni on ottanut melkoisia harppauksia eteenpäin yhteisen tekemisen kannalta ja moottoria on vaikka muille jakaa. 

Jäljen suhteen olen ollut laiska ja aikaansaamaton. Jossain kohtaa tuli ongelma ja keppien ilmaisukin jäi taka-alalle. Olisiko ehkä aktivoitumisen paikka? KYLLÄ. 

Onneksi mulla on treenikaverina ihana Lissu, niin ei tarvitse yksin tussata! Ja Sonilla on treenikaverina ihana Pepper <3 

Meidän tulevaisuuden toivot <3




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..