maanantai 28. heinäkuuta 2014

Pilvilinnojen rakentelua

Tuntuu että meillä hommat junnaavat paikoillaan helteisen sään vuoksi. Koirat makaavat raatoina milloin missäkin osassa taloa. Haluaisin niin kovasti treenata tottista, mutta eihän se käy varsinkaan Vascolle näillä säillä. 

Olen luonteeltani "kaikki-nyt-just-heti" ihminen. Hirveän malttamaton. Haluaisin koirat kisakuntoon N-Y-T nyt!! Tai edes treenaamaan jos päästäisiin, mutta EI. Höh. 

Vascolle olen kaavaillut syksylle ensimmäistä TOKOkoetta. Ajankohta ei ole mikään tarkka, mutta loppuvuodelle kuitenkin, kuhan saataisiin paikkamakuu kasaan. Vascolle suunnitteilla on joskus nimen jatkeeksi nuo TK1 ja BH, ehkä AD. 




Yhtenä iltana treenailin Vascoa montulla (missä se pääsee uimaan) ja seuruut meni tosi kivasti, paremmin se ei ikinä ole seurannut! Tästä lähtien treenataan aina siellä missä palkkana on uinti, haha :D 

Vasco on kaikin puolin koira mun mieleen ja tykkään sen kanssa touhuamisesta ihan hirveesti! <3 Nyt vaan odotellaan pikkasen viileämpää säätä, että treenit jatkuisi ja 
päästäisiin tosi toimiin :) 



Furin kanssa tavoitteet samat. Nyt kun sillä on juoksut, niin sillä on myös ollut joku "nirppanokkaisuus" -kausi tai "kaikki on paskaa" -kausi.. se angstaa ihan kaikessa, en tee tottista, istu itse tms... Agista se on innostunut, juoksee vaikka itsekseen putken läpi vaihtaen välillä suuntaa :D nuija<3 en tiedä, nyt ei vaan olla tultu toimeen keskenämme kovin hyvin sen kanssa. Onhan se edelleen sitä mieltä aina että Antti voisi komennella jotain muuta ja äiti on jumala.. mutta jokin meidän välejä kaihertaa ja syytän noita hitsin juoksuja!! 

Furista kuitenkin on kasvanut yhteiskuntakelpoinen pikku-tervu, ja siitä olen ihan älyttömän ylpeä! Koira joka meille tullessaan panikoi kaikkea (valehtelamatta juoksi kotona meitä karkuun kun käveltiin huoneesta toiseen) ja pelkäsi kaikkia, selvisi kunnialla Kotkan Meripäivistä! USKOMATONTA. Meripäivät on tapahtuma, joka kerää ihmisiä ympäri Kotkaa ja suomea paikalle. Kotka oli edellisen viikonlopun aamusta iltaan täynnä ihmisiä (etenkin humalaisia pari puistollista). 
Olin päättänyt kuitenkin järkätä Furin elämänsä tulikokeeseen, sillä varauksella, että olisin voinut myös tehdä elämäni virheen sen kanssa... Puistossa känniääliöt ei aiheuttanut paljoakaan stressiä ja pikku-kettu otti lunkisti ystävieni seurassa nurtsilla köllötellen! Myöskään kauppakadun ihmispaljous ei saanut sen toimintakykyä lamaantumaan, vaan se otti hyvin käskyt vastaan ja sai kehuja tuntemattomilta. 



Sen lisäksi, että haluan koiristani luotettavia perhekoiria, haluan myös niiden kestävän nyky-yhteiskunnan aiheuttamat paineet. Esim. tällaiset tapahtumat. En siis todellakaan aijo hengailla koirieni kanssa ympäri erilaisia festareita. Kokemus oli Furille todella hyvä ja itselleni tuli hyvä olo kun tiedän, että koira on saavuttanut tasapainon ja että se luottaa muhun :) vihdoin yksi etappi elämässä saavutettu! ja tämä on sitä mistä olen haaveillut KAUAN :D 
Oikeastaan pidän enemmin haasteista, kun siitä, että kaikki menisi aina kuin vettä vaan. Minusta on hienoa omistaa sellainen koira jonka kanssa on vuodatettu kyyneleitä kun ideat on meinanneet loppua ja sitten taas itketty ilosta, kun on päästy elämässä eteenpäin. Olen voittanut koiran luottamuksen ja nyt olen sille se sen ihminen. 

Eikä tämä tähän jää, haluan vielä kehittyä ohjaajana ja kehittää koiriani samalla. 

Toivottavasti saitte jonkun käsityksen tästä kirjoituksesta! Suomeksi siis odotan jo innolla tulevia treenejä, että päästään eteenpäin ja saadaan tuloksia aikaan :) voi vaikuttaa ehkä joltain "suuruuden hullulta", mutta oikeasti tavoitteet ovat realistiset (ne vaan tarvitsee sitä tylsää aikaa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kommentoi..