keskiviikko 1. elokuuta 2018

Baltian reissu

Kaksi viikoa sitten oltiin jo kotiuduttu viikonlopun kestäneeltä baltian reissultamme. Kuten viime joulukuussakin, niin koordinaatit veivät taas kohti Liettuaa, jos edes sen yhden junnuvaliotittelin saisimme. 
Matkapäivät on aina pitkiä, niin koirille kuin ihmisillekin, mutta Pele on mitä loistavin reissukoira! Mukana oli myös Pelen vaarikoira Uno ja sisko Kami. Odotukset olivat kieltämättä korkealla, koska näyttelyyn oli ilmoitettu, vain 3 koiraa, eli siis meidän koirat. 
Perjantaista ei sen kummempaa, matka meni hyvin, lukuunottamatta yhtä aikamoista kinttupolkua.. hetken jo mietimme, että kestääkö auto ehjänä hotellille. :D 

Lauantai-aamuna, sitten jännittikin jo. Huomasin pikkuisen jo käsieni hikoilevan ja jalkojen tutisevan. Jos tyrmäys tällä reissulla tulisi, niin tulisi sitten samantien, eikä vasta sunnuntaina. Näyttelypaikalla olimme hyvissä ajoin ja ehdittiin hyvin harjaamaan koirat ja mä ehdin ottaa liikkeet kaikkien kanssa haltuun. Kovin pitkään emme joutuneet odottelemaan rotukehiä. Meillä oli joku bulgarialainen miestuomari, joka oli oikein miellyttävä tapaus. 
Pele oli vuorossa ensimmäisenä. Pikku-mies oli oikein reippaalla mielellä ja esiintyi edukseen. Meinasin revetä onnesta tuomarin sanoessa mulle kehän loputtua, että Pele sai erinomaisen ja siihen päälle vielä junnu-sertin! 
Seuraavaksi veteraani-kehä, eli Unon vuoro. Uno on jo kokenut konkari kehässä, joten sain hieman rentouduttua. Uno pokkasi myös laatuarvosanaksi erinoimaisen ja sai veteraani-sertin ja tuli siltä seisomalta Liettuan veteraanivalioksi!!! 
Viimeisenä kehään Pelen siskon kanssa. Kamin olen vienyt vaan kerran aikaisemmin Lahdessa, joten hieman jännitti... kirsikkana kakunpäälle Kamikin sai junnu-sertin, joten ei kun kaikki 3 roppikehään. 
Olin ihan satavarma, että Uno on rotunsa paras, olihan se kahteen keskenkasvuiseen junnuun verraten ihan omaa luokkaansa, vaan mitä vielä.. Tuomarin sanoeassa kovaan ääneen "best of breed" nostaessaan kätensä ja kävellessään mua kohti aloin melkein itkemään. PELE OLI LAUANTAINA ROTUNSA PARAS!! <3 USKOMATONTA. Meni kyllä aivan yli odotusten ja reilusti enemminkin. Kaikkien EH ja H arvostelujen jälkeen tämä menestys kyllä maistui.
Tottakai jäimme odottamaan isoja kehiä. Uno meni BIS-veteraani kehään ja Pele BIS-juniori- sekä FCI1 ryhmäkehään. 
Odotus oli pitkä kaikkine täyteohjelmineen ja luontoäidin suoman ukkoskuuron takia, mutta ihan turhaan emme jääneet odottelemaan. Pele haki isoista kehistä vain kokemusta, mutta Uno sensijaan oli BEST IN SHOW 5 veteraani!





Näyttelypäivä oli sata kertaa pidempi, kuin mitä teksti antaa ymmärtää. Olimme paikalle jo ennen klo 10 ja takaisin hotellilla n. klo 19. HUHHUH!

Sunnuntai-aamuna pakkasimme laukut jo ennen näyttelyä. Lähtisimme suoraan näyttelystä kotimatkalle, jotta ehdimme laivaan. Edellisen päivän menestyksen jälkeen, nyt vasta jännittikin. Onnitteluiden ja tsemppien jälkeen olo oli toiveikas, mutta samalla kovin epävarma. Tuomarina sunnuntaina oli myöskin bulgarialainen mies, mutta edelliseen verraten huomattavasti tuimempi tapaus. Tämä tuomari ei paljoa hymyillyt, eikä arvosanoja kertonut. 
Pele oli taas ekana kehässä. Edellisen päivän rasitus jo pikkuisen näkyi, mutta kehässä poika oli oikein mallikelpoisesti. Tuomari saneli ja katsoi tuimasti ja jatkoi sanelua, kopeloi koiran ja vetäytyi telttaan. Mun oli pakko kysyä kehäsihteeriltä, mitä Pele sai ja arvostelulapun nähtyäni en todellakaan uskonut mitä juuri tapahtui. 
Seuraavaksi kehään Unon kanssa ja se nyt meni eilisen kaltaisesti, eli hienosti!
Kamin kanssa sitten jännittikin taas. Tuomari ei ollut todellakaan yhtä suopea kuin edellinen, joten kyllä kaljun ja keskeneräisen koiran kanssa jännitti todenteolla. 
Roppikehään saimme taas kaikki 3 ja sunnuntaina rotunsa parhaaksi valikoitui Uno! Iloiten poistuimme kehästä ja vasta siinä kohtaa ehdin ajatella. Piru vie. MEILLÄ OLI LIETTUAN JUNIORIMUOTOVALIO!!!! 
Reissumme ei todellakaan ollut turha, saimme kotiin viemisiksi loppujen lopuksi 3 tuoretta valiokoiraa! 2x junnuvalio ja 1x veteraanivalio! <3 UPEAA JA USKOMATONTA! Kotimatkan oli yhtä hymyä vaan, enkä oikein vielä kotonakaan ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. 





Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein hyvä reissu ja seura oli huippua! Pelen junnu-ura päättyy pian, joten tämä oli todella kiva saavutus näin viime metreillä. 
Niin, että meillä on nyt sitten LT JMVA Nokiturkin Elton a.k.a Pele <3

-Sara