keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Hurjapäät back in business

On taas tullut aika palata kirjoittelemaan! Taisin jo aiemmin mainita, kirjoitusmotivaation olevan hukassa ja edelleen se on hieman niin... onneksi instagram ei ole hiljentynyt. 
Blogin pariin osasin nyt palata erään kommentin myötä. Blogiin tuli toissapäivänä kommentti, jossa vinkattiin siihen suuntaan, että oli syytä pitää tää ajantasalla, no ei vaan. Olin iloinen siitä, että meitä ei tyysti ole unohdettu ja uusia lukijoita tulee mukaan <3 
(Eilen tätä kirjoittaessani netti lakkasi toimimasta ja nyt kun painoin julkaisua, niin tekstistä hävisi puolet... KOLMAS KERTA TODENSANOO...)

Mitään järisyttävää ei tähänkään puolen kuukauden taukoon ole mahtunut. Ei mitään kokeita, kisoja tai näyttelyitä. Olemme nauttineet treenailusta ja lenkkeilystä. Kuvia on kertynyt jonkun verran (KERRANKIN), joten eiköhän niiden parissa käydä taas purkamaan, aloitetaan meidän kuulumisista. 

Furille tosiaan ei mitään ihmeitä. Agilitytreeneissä se on käynyt enemmin ja vähemmin. Yhdessä mätsärissä se on ollut mukana, mutta siitä lisää alempana. Furi on Lissun kanssa treenannut mm. tokoa ja saatoin heittää ehdotuksen kokeista, niin hienosti Lissu saa likan toimimaan! 





Sonin kanssa onkin sitten hakattu päätä seinään koko kesä tai lähinnä sen tottiksen suhteen, mutta nyt on alkanut näkymään valoa tunnelinpäässä! Sonihan on treeneissä pätevä, niin pätevä, että olen sen mm. tokokokeisiin ilmoittanut keväällä. Koetilanteissa pakka kuitenkin auttamatta leviää. Oli todella hienoa olla mm. seuramme BH-kokeessa nolla koirakkona, kun Soni näytti aivan siltä kuin se ei olisi koskaan tehnyt tottista.. Kyllä hävetti ja itketti ja kiukutti sen jälkeen. Ollaan alettu treenaamaan erilaisissa häiriöissä ja palkka on ollut piilossa. Tulosta on tuottanut, sillä Soni ei tässä taannoin välittänyt eden juoksuisen Peggyn hajuista vaan treenasi ihan 101%! Sain jonkunlaista uskoa itseeni ja taottua päähäni sen, että työllä tuostakin koirasta saa hyvän. 
Maastotreenit ovat sitten oma lukunsa. Jälki toimii. Jäljestää edelleen tarkasti ja ihan ok vauhdilla. Kepitkin se ilmaisee! 
Esineruutu on myös yksi mysteeri. Välillä esinepistoissa ei ole mitään epäselvää ja esine on mulla hyvinki nopeasti. Toisinaan taas heti seuraava esine on ylitsepääsemätön. Soni haahuilee, eikä edes yritä hakea. Noh, treeniä treeniä! 
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Onneksi kisakuumetta ei tällä hetkellä ole, vaikka tutut kisaavat ahkerasti. Mulla on paha tapa nostaa oma kisakuume muiden menemisistä. Kuviot kuntoon ensin, ennen kuin alan edes miettimään tokokokeita, jälkikokeista puhumattakaan ;) 




Pele-pikkuinen, ei oikeastaan enää ole niin pikkuinen. Tällä viikolla Pele nimittäin saavuttaa jo 7kk iän! Mihin tämä aika katoaa? 
Pele on kovasti opetellut tottiksen saloja. Perusjuttuja ollaan tehty. Perusasentoa, istumista ja maahanmenoa ja aiiiiivan aivan alkeellisesti niitä jääviä. Pele on osoittautunut oikein päteväksi, mutta jatkuva töhöily ja onnesta pyöreenä hilluminen haittaa joskus työntekoa. Pääasia kai, että lapsella on hauskaa... 
Esineruudun alkeita se on myös tehnyt. Hienosti lähtee esinettä hakemaan ja toisin kuin Soni tuon ikäisenä, niin Pele tuo esineen metsästä pois. 
Jälkeä Pele on tehnyt tasan kaksi kertaa. Ensimmäisen keväällä. Pele ei ollut kovin maavainuinen alunperin, joten se sai opetella ihan itsekseen nenänkäytön jujun. Pihalla se on alkanut jo kivasti nuuskuttelemaan kesän aikana ja talloin sille sitten jäljen edellisellä viikolla. Kylläpä lähti jäljestämään! Ahne kaikkiainen teki ihan loistavan jäljen, lyhyen toki, mutta kuitenkin. 
Näyttelyjuttuja ollaan treenattu myös ja Pelellä olisi edessään vielä Savitaipale EPN ja Loviisa EPN! 





Peggy on myös ollut meillä pikkuisen enemmin! Ärrieri on päässyt poikien mukana treenihömpöttämään ja se on saanut nauttia metsälenkeistä vapaana. 





19.8. kävin pyörähtämässä Kouvola KR:ssä Furin siskon kanssa. Oprin kanssa metsästimme sitä viimeistä sertiä. Tuomarina Kouvolassa oli Tuula Savolainen. Olin todella otettu saamastani luottamuksesta, eikä reissu ihan turha ollut. Neljä narttua oli Kouvolaan ilmoitettu ja Opri oli näistä paras narttu, kera sertin ja oli myös VSP <3

19.8. Kouvola KR - Mustantuiskun Windfall AVO ERI1 SA PN1 SERT VSP!!

Show-meiningillä jatkoimme itsekin seuraavalla viikolla. 23.8. oli kalenteriin merkitty Korian match-show ja siellä mulla oli mukana kehäketut Furi ja Pele. Kerrankin mätsäri, jossa kehät ei menneet päällekkäin. Vastustajiamme en enää todellakaan muista, mutta tulokset muistan! Pele teki hattutempun ja oli pentujen PUN1 ja BEST IN SHOW!! Furi teki myös parhaansa jälleen ja oli isoissa PUN4! On nuo punaiset aikamoisia :) 


Ystäviä ollaan myös treffailtu ja mm. Anitan lauma on käynyt meillä pari kertaa. Parhaillaan meidän pihalla on ollut hillumassa 8 koiraa... HUHHUH! Uusia tuttavuuksia ovat cavalier kingcharlsesinspanieli Hero ja belgianpaimenkoira groenendael Messi. 

Pele ja Messi



Tässä porukasta vain 7...


On meillä vielä kolmaskin uusi ystävä. Kaverilleni kotiutunut (kodinvaihtaja) amerikanbulldoggi-pitbullmix Ruska. Ruska on vasta alle 2-vuotias ja Sonin uusi, suuri rakkaus! 



Onhan tässä sittenkin jotain tapahtunut, blogihiljaisuuden aikana. Nyt, kun treenitkin ovat alkaneet tuottaa tulosta ja koiraisia juttuja olis syksylle ja loppuvuodelle luvassa, niin eiköhän postauksiakin ala tulla! 

Liivijengi muisuttelee teitä siellä ruudun toisella puolella, että illat pimenevät taas, puetaanhan heijastinliivit päälle, niin koirille kuin siellä hihnan toisessakin päässä!! 



-Sara



torstai 17. elokuuta 2017

Sehän meni ihan putkeen

Meidän laumassa korkattiin edellisenä viikonloppun uusi kisakirja! Ei tosin omasta toimestani. 
Lissu ja Furi ovat kehittyneet kevään ja kesän aikana agiityssä niin upeasti, että oli aika mennä ensimmäisiin virallisiin kisoihin!
Itsehän olin siis poikien kanssa reissussa, enkä valitettavasti päässyt katsomaan likkojen ekoja kisoja. Jännitin kyllä sen edestä!

13.8. oli siis Heinlahdessa Agi-Kotkien järjestämät viralliset kisat, eli Furi korkkasi kisauransa "kotikisoissa". 
Furille oli kaikkiaan kolme starttia. Hyppyrata ja kaksi agilityrataa. Olin haljeta ylpeydestä saadessani Lissulta tulokset.. 

Ensimmäiseltä radalta 15vp ja sillä 3 sija! Tokalta radalta tuli hylky. Viimeiseltä radalta vain 5vp ja voitto! Nollarata oli ollut todella lähellä! Furi oli vielä viimeiseltä radalta ainut tuloksen saanut koira, voi että <3 

Ei kyllä huonosti alkanut kisaura, kun kahdesti pääsi jo palkinnoille. Mun mielestä se kertoo tuosta parista aika paljon. 
Olen ihan mahdottoman ylpeä tuosta tiimistä ja Lissulle olen kiitollinen Furin kanssa harrastamisesta. On huikeaa, että neiti-eläin pääsee toteuttamaan itseään lajissa, josta se nauttii. Agilityn lisäksi Furi nauttii elämässään lähinnä nukkumisesta, joten tämä agilityssä kisaaminen tuntuu mun mielestä ihan uskomattomalta ja niin pienessä ajassa kehitystäkin tapahtui. 
Jos ihan rehellisiä ollaan niin en uskonut Lissun onnistuvan, mutta nyt voisin syödä hattuni :D 
Seuraavia kisoja jo mielenkiinnolla odottaen ;) 

Kolmannen radan palkintojen jako
Lissu ja Furi tosiaan ainut tuloksen tehnyt koirakko <3

Kuva: Tarja Piispa

Ensimmäisen radan palkintojen jako
Lissu ja Furi kolmannella sijalla <3

Kuva: Tarja Piispa

-Sara

Kesäreissu Saloon

11.8. lähdettiin poikien kanssa kohti Saloa!
Saloon tapaamaan poikien sukulaisia ja Pelen kasvattajia. Matka onneksi sujui mutkitta, vaikka navigaattori ei halunnutkaan tehdä mun kanssa yhteistyötä :D mä olen oikeasti kamalan arka ajamaan autoa pääkaupunkiseudulla ja kehillä sompailut ilman navigaattoria tuntui turvattomalta, onneksi matkaamme ei montaa käännöstä mahtunut. 

Perillä tervuset oli oikein virittytyneitä tunnelmaan. Aamupäivän makoilujen ja 2,5h automatkan jälkeen, bileet oli valmiit alkaamaan! 
Paikanpäällä oli siis kasvattajien lisäksi Sonin isä Uno, sisarpuolet Kaaos ja Santtu. Pelen sukulaissielu Hopi ja yksi gronttu uros Kimi.
Belgienergiaa siis oli aivan kylliksi :D
Pojat reikkui ensimmäisen illan elämänsä kyllyydestä. Onneksi ne yön hämärissä myös malttoivat nukahtaa..

Pojat kohteessa ensimmäisen puolentunnin jälkeen, päät märkinä, kielet poskella :D



Lauantaina heräsimme suhteellisen aikaisin, nimittäin isäntäväki oli ilmoittanut laumastaan 3 tervua Turun näyttelyyn. Soni ja Pele olivat turisteina mukana. Itse sain kunnian viedä kehään iki-ihanan Unon <3
Pitemmittä puheitta seurueemme tuloksiin:
Kiosan's Qeysir "Uno" VAL ERI2 SA PU4
Duvel Chaos "Kaaos" AVO ERI3
Brukbaren's Dancing In The Dark "Hopi" NUO ERI1 SA PN1 SERT VSP!!
Edellä mainittu kolmikko oli kukin enemmin ja vähemmin karvassaan ja tuo Hopin tulos yllätti kaikki positiivisesti :D 
Näyttelyn jälkeen otettiin kaikki pienet päivätorkut lyhyiksi jääneiden yöunien paikkaamiseksi, ilta venyikin sitten taas yön puolelle ja hieman Hopin tulosta juhlistaen!

Isoimmassa kuvassa ihana Uno <3



Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä yritettiin ottaa Pelestä asiallisia kuvia ja käytiin osan lauman kanssa lenkillä. Jossain vaiheessa oli tarkoitus jotain pientä treenin tynkääkin ottaa, mutta todella painostava sää otti veronsa, ainakin musta, joten tyydyttiin vaan olemaan :D Kotimatka alkoi vasta 7 aikaan illalla, joten päivä käytettiin hyödyksi rupatellessa niitä näitä ja syöden hyvin!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo viikonloppuretki oli mahtava, tuon tiivistelmään sisään mahtui siis ajanvietto aivan huippujen ihmisten ja koirien parissa! On huikeeta kuunnella koiraisia tarinoita monien vuosikymmenien takaa. Kaikki se tietous koirista, lähinnä tervuista, ja niiden sukutauluista ja kasvatustyöstä sai aivoni nyrjähtämään useampaan otteeseen. Sisäistäisivätpä omatkin aivoni joskus edes puolet siitä kaikesta :D 

Pojat onneksi näyttivät reissussa parhaimmat puolensa! Vieraassa paikassa tulee remuttua vähän eri tavalla, kuin kotona, mutta onneksi ne taisivat enemmin ihastuttaa kuin vihastuttaa ;) 
Raivostuttavuuteen asti molemmat vain rakastivat ja sähelsivät, onneksi lähinnä keskenään. 
Näyttelyssä turisteina molemmat oli oikein mallikaasti ja molemmat otti hyvin vastaan uusia ihmisiä, Soni toki hieman viileämmin.
Kyllä sai olla ylpeä.

Pele keräsi koko viikonlopun kehuja. On mukava kuulla kasvattajien olevan tyytyväisiä tuohon pikku-jätkään. Ulkonäkö ja luonne miellyttivät heitä kovasti. Saimme myös ison kasan vinkkejä mukaamme kaikkea tulevaisuutta ajatellen. On huikeaa millainen tukiverkosto mulla on kaiken harrastamisen suhteen ja jos tulee mieleen mitä tahansa niin kysyä voi!! Me ollaan tosi monessa asiassa hyvinkin samalla aaltopituudella ja sen huomaa. Ei ollut ollenkaan kiusallista viettää heidän luonaan kokonaista viikonloppua :D 
Kotiin oli kuitenkin ihana palata ja kyllä oli pojatkin väsyneitä! 


-Sara

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lahti EPN

Onhan tästäkin jo hetki vierähtänyt, mutta eihän blogi voi jäädä ilman tekstiä siitä, miten Pele pieni korkkasi näyttelyuransa! 

Olin siis ilmoittanut Pelen ensimmäiseen näyttelyynsä Lahteen, kaikkien rotujen pentunäyttelyyn. Näyttely pidettiin 22.7. Lahden raviradan parkkipaikan viereisellä asfalttialueella. Sääennuste oli epävakainen, mutta meidän onneksi näyttelyn ajan paistoi aurinko! 

Pele on ahkerasti ennen näyttelyä treenannut esiintymistä, seisominen on sujunut moitteettomasti kaksoishandlauksella, eikä ravaamisessakaan vikaa ole ollut. Oikeastaan pelkällä kuivaharjoittelulla kehään mentiin, lukuunottamatta edellisenä päivänä ollutta Orimattilan mätsäriä.
Pele on kopelointi treeneistäkin suoriutunut hyvin. Mutta nyt paluu Lahteen... 

Aikataulujen tullessa kävi ilmi, että Pele ei ollut ainut pentu. Tervuja oli ilmoitettu viisi ja Pele itse numerolla 5. Eli kaikki pentunäyttelyn tervut olivat uroksia ja kaikki ikäluokassa 5-7kk!! 
Näyttelypaikalla selvisi, että muut neljä olivat Flammeuksen kasvatteja. Muutaman viikon vanhempia, kuin Pele ja myönnettäköön, että hieman kehittyneempiä ulkonäöltään :D 

Kun Lissu vei Pelen kehään, niin mua kävi suorastaan säälittämään. Pele oli niin pikkuisen näköinen muiden joukossa! Mutta esiintyi se sentään ihan samalla tavalla, kauniisti, kuin muutkin <3

Pele malttoi seisoa suhteellisen hyvin ja liikeosuuskin meni pikku-mieheltä upeesti! Tuomarin kohtaamisessakaan ei ollut ongelmia.

Viidestä kuitenkin, valitettavasti yksi jää sijoittumatta... Pele oli tällä kertaa viidestä, se viides, mutta olin kyllä varsin ylpeä siitä! Kehittymättömyys painoi liikaa, mutta ei se näyttely suinkaan huonosti mennyt! 
Tuomarin sanoin Pele oli tuon porukan vauva :D mutta äärimmäisen hieno vauva <3 Pele oli siis näyttelyuran korkattuaan vasta 6 päivää yli 5kk. 
Arvostelu oli varsin kaunista luettavaa:

"5kk, mittasuhteiltaan erinomainen. Hyvä purenta. Kallo vielä kovin pyöreä. Kookkaat hyväasentoiset korvat. Kaunis ylälinja. Ikään sopiva runko. Kauniit silmät. Hyvä häntä. Voimakas takakulma. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja hyvällä sivuaskeleella. Miellyttävä käytös. Etuosan tulee vielä täyttyä."

Tuomarina näyttelyssä oli Nina Janger. 
Kyllä meinasi tää äiti haljeta ylpeydestä! Samalla kuitenkin oli kamalaa se, että mun pieni on oikeesti jo niin iso, että se tosissaan korkkasi näyttelyuransa!! 

Meitä tuli moikkaamaan ihana Emma, joka otti Pelestä hyviä kuvia sekä kehästä, että kehän ulkopuolella. 



Näyttelystä on nyt vasta reilu viikko, mutta musta tuntuu, että Pele on taas kasvanut ihan hurjasti! 





Pelelle on vielä tiedossa kaksi pentunäyttelyä ja ehkäpä se nähdään Sonin mukana Hyvinkään ryhmänäyttelyssä, tosin vielä pentuluokassa ;) 

-Sara




torstai 27. heinäkuuta 2017

Motivaatiota keräämässä

Pitkästäaikaa kone sylissä, blogitekstiä näpyttämässä! Vihdoin. 
Kun olis asiaa, mutta sitä ei vaan saa puettua järkevästi sanoiksi. Jotenkin tän kesän aikana on hävinnyt se taito pukea ajatuksia sanoiksi. Mieli kirjottaisi, mutta pää ei kirjota, u know?
Nyt on kuitenkin viimepäivät tuntunut siltä, että hiiteen moinen ajatus. Pakko päästä kirjoittamaan.
Edelleenkin tän kesän vähäiset koiratapahtumat myös rassaa mua. Seuralla on esim. pyörinyt toko-torstait. Joko olen aina ollut töissä tai sitten oon just sopinu torstai-illaksi menoa ja siis ihan tyystin unohtanut koko tokot. Tekis nimittäin pojille hyvää treenata porukalla. Myös on mennyt ohi mätsäreitä, näyttelyilmoista puhumattakaan! Kokeisiin ei ole ollut mielenkiintoa.

Tapahtumaa ja menoa on kuitenkin ollut näistä huolimatta, kyllähän koirat on päivittäin jotakin puuhastelleet. 

Nyt tämä kirjoitus-into kumpuaa kuitenkin tämän päivän maastotreeneistä. Mua suorastaan sylettää treenata yksin, mutta tänään totesin, että kannattaa se yksin tussaaminenkin! Onhan se ikävää yksin tallata jäljet ja odotella, mutta jokainen treeni on tosiaan askel kohti omia tavoitteita. 

Sonille talloin 2 jälkeä metsään. Toisessa oli 4 tunnarikapulaa ja toisessa 4, niitä kauan kammoksuamiani luonnonkeppejä! Ja joo, kynnysten ylittäminen on mulle aina jostakin syystä vaikeaa, koska jouduin pois tutusta ja turvallisesta ja on mahdollisuus myös epäonnistua :D 
Jälkien jonkun aikaa hauduttua ja erään marjastajan hiipparoitua alueelta pois, otin Sonin autosta ja rukoilin :D 
Soni oli hyvässä vireessä ja kahden alustavan ilmaisun jälkeen jälki löytyi nopeasti. Ensin tunnarikapulajälki, joka oli puhdas 4/4! Jäljestys rauhallista, keskittynyttä. Ilmaisut nopeat ja varmat.
Sitten se luonnonkeppijälki. Vaikeustasona siis vaihtuneet kepit ja tosiaan sen marjastajan hajut myös. 
Soni löysi jäljen ja eteni omaan varmaan tapaansa. Kepit oli hieman jännät, mutta niissä oli mun hajua tarpeeksi, sillä Sonihan ilmaisi ne! Huomasi kyllä, että se meinasi kysyä multa, onko keppi oikea, mutta teki ratkaisunsa itse. Miten iloiseksi tulinkaan! Taas on yksi kynnys ylitetty ja askel kohti tavoitteita taas otettu :)

Jälkien hautuessa tein Sonille 2 esinepistoa, molemmat 30 askeleen päähän lähetyspisteeltä. Sonilla ollut siis vaikeuksia irrota tarpeeksi kauas esineelle ja 50x50 ruudun puoliväli ollut sille kipuraja. 
Tänään otin riskin ja laitoin sen kylmiltään pistolle. Lähti jälkeä pitkin hyvin, ensimmäisellä kerran kääntyi katsomaan mua, mutta jatkoi työn tekemistä. Kerrankin se teki rauhassa töitä, eikä häsännyt turhia, saati luovuttanut ja tullut takaisin käytyään 10 askeleen päässä toteamassa, että esinettä ei löydy. Häntä heiluen, meni jälkeä pitkin ja esine löytyikin! Vauhdilla palauttamaan ja jossain vaiheessa on myös saatu jätkän kaaliin sekin, että esine pitää palauttaa mulle asti, ei puoliväliin :D 
Toinen pisto meni ilman kyselyjä ja työskentely oli keskittynyttä ja oikein kaunista mun silmille! 

Soni siis teki tänään aivan mielettömän hyvän treenin ja olin todellakin tyytyväinen!! <3

Pele oli tietenkin mukana maastoilemassa. Ensin se sai autosta katsella ja kerätä omaa mielenkiintoaan. Sille oli ohjelmanumerona tänään korkata esineruutu! Esineinä työhanska ja sukka. Sukan näkemisestä se jo innostui niin, että ei tarvinnut sen suuremmin hetsata ja nostaa kierroksia. Ei muuta, kuin pannasta kiinni, että sai über innoissaan olevan Pelen pysymään aloillaan. Heitin sukan metsään (mitä se nyt muutaman metrin päähän lensi) ja sitten vaan "esine" ja päästin irti. Sinne se meni, kuin olis mennyt ennenkin, suoraan esineelle ja lähti tuomaan sitä mulle! Koska kuvittelin ekan kerran olevan vahinko, niin pitihän sama toistaa, tosin tällä kertaa esineenä hanska. Sehän toimi! 

En voi olla kelaamatta mielessäni noita poikien treenejä uudelleen ja uudelleen. Niin iloisen ne musta teki! Antoi taas uskoa tuleviin treeneihin ja siihen, että kannattaa se yksinkin lähteä puuhastelemaan, jokainen treeni on arvokas. 



-Sara

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Missä taas mennään

Pitkästä aikaa blogin ääressä! On tässä tovi oltu kirjoittamatta, kesäkin on ehtinyt jo reilusti heinäkuun puolelle. Kevät meni hirveetä kyytiä ohi ja paljon on tapahtumista jäänyt kirjoittamatta.. tuskin enää edes muistan kaikkea! On ollut kokeita ja mölliagikisoja ja treenejä ja näyttely ja mätsärikin... 

Pitkä tauko johtuu osin siitä, että kesäkuun puolella olin todella väsynyt töiden takia, odotin vaan kovasti lomaa, joka sitten katkaisi ajatukseni kokonaan. Olimme Antin kanssa Kroatiassa 8 päivää ja koirat olivat hoidossa.

Jos nyt kuitenkin katotaan tiivistetysti mitä kaikkea tämä blogihiljaisuus on pitänyt sisällään...

Furi on ollut kiireinen agilityrintamalla. Onko sillä ollut peräti kolmet möllikisat? No ainakin likka on kehittynyt kovasti ja se on muistini mukaan kirmannut itsensä ykköseksi lähes joka radalla. Kontaktit on alkanut neidille rakentua, eikä kepit tai keinukaan ole enää ongelma. Lissu on tehnyt äärettömän hyvää työtä Furin kanssa ja olen siitä kovasti iloinen! Elokuussa Furin olisi tarkoitus korkata viralliset kisat Agi-Kotkien kisoissa :) 
Kotona Furi on päässyt mun kanssa hoitamaan lampaita. Furi siis tulee mun kanssa aitaukseen ja jää sitten käskystä kiven päälle makailemaan ja katselemaan lampaita. Sitä ei juurikaan lampaat kiinnosta tai ainakaan niin, että se änkisi itsensä niiden lähelle. Tutustuminen on tehty lampaiden ehdoilla ja kun ne tulevat lähelle, niin Furi heiluttaa häntää ja saattaa pusun antaa ;) 
Niin ja juhlittiinhan me ennen lomareissua Furin 4v synttäreitäkin! 


4v poseeraus <3






<3



Sonilla tosiaan oli kiireinen ja kokeiden täyteinen kevät ja alkukesä. Tokot meillä meni suoraan sanottuna aivan reisille. Elimäeltä otettiin tulokseksi ALO3 ja Haminasta ALO2. Koularin metsästys siis jatkuu vielä. 
Viimeisenä kokeena kalenterissa oli BH-koe, joka pidettiin seuramme omalla kentällä Peippolassa. Maailman kaunein suoritus se ei ollut, varmaan isoksi osaksi mun jännityksen takia, mutta kyllä vain läpi meni ja sekös mieltä lämmitti! Onpahan se mörkö nyt sitten taas takana :D 
Jäljestäminenkin on mennyt eteenpäin sen verran, että olemme siirtyneet pellolta metsään ja Soni ilmaisee kepit hienosti! Esineruutuunkin ollaan saatu lisää tempoa ja esineet löytyvät ilman suurempia sähläyksiä, fokus on kivasti työnteossa.
Ehti Soni myös yhdessä näyttelyssä pyörähtämään meidän loman aikana, nimittäin Kotka KV:ssä! Sieltä kaljulle ja tuomarin mieleen liian tummalle kojootille tulokseksi AVO EH4 :) ei siis aivan penkin alle mennyt.



Pele oli loman aikana päättänyt kasvaa isoksi pojaksi. Tyyppi on tällä hetkellä pelkkää jalkaa, häntää ja korvaa. Hampaat vaihtuu kovaa vauhtia. 
Pikku-mies on isojen koirien ohella ollut hyvin kiireinen. Milloin mätsärituristina ja milloin agimöllituristina. Onpa se ollut kaupungissa terassikoirana ja myös pikku-siskoni synttärivieraana. Edelleen se on kovin ihmis- ja koirasosiaalinen. On se pari kertaa päässyt Sonin mukana treenikentällekin tottista tekemään.
Näyttelytreenejä on pienelle pidetty myös ja ensimmäinen koitos onkin sitten Lahdessa 22.7.! Sitä ennen taidetaan ehtiä yksi mätsäri käydä, että ei mentäisi ihan kylmiltään näyttelykehään :) 






Ja kaiken tämän lisäksi, ollaan ehditty treffata myös kavereita! Emmin Sisu oli meillä kahden yön verran hoidossakin :)



-Sara

torstai 8. kesäkuuta 2017

Koirien jalostaminen ja kasvattaminen

Nyt tulee tekstiä semmoisesta aiheesta, mistä mielipiteitä kyllä löytyy, mutta en itse olisi kykenevä moiseen toimintaan. Tässä asiassa mua pelottaisi ihan järjetön vastuu ja se, että pystyisinkö luottamaan niin moneen ihmiseen.. 

Koirien jalostaminen ja kasvattaminen ainakin oman rodun sisällä puhuttaa paljonkin minua ja lähipiiriäni. 
Tässä kohtaa muistutan vielä, että asiat mitä nyt kirjoitan, ovat omia mielipiteitäni ja tiedostan sen, että en olisi itse kykenevä (erinäisistä syistä) ryhtymään kasvattajaksi. Ja nämä näkemykseni ovat kehittyneet ja juontaneet juuriaan lähinnä belggareiden ja nimenomaan tervujen takaa.

Nokiturkin E-pentuja.

Nokiturkin E-pentuja.


Kasvattajaksi ryhtyminen on ihan mielettömän vastuun ottaminen. Pisteet siitä. Kasvattajana oleminen vaatii rohkeutta ja sosiaallisia taitoja, järjettömästä tietokannasta puhumattakaan. Kasvattajana oleminen on jatkuvaa taustatyön tekemistä ja tietojen keräämistä, eri suvuista ja sukutaulujen tutkimista. On terveystuloksia, näyttelytuloksia, kilpailutuloksia, luonnetestejä ym. 

Mikä koira sopii minkäkin kanssa yhteen. Joku kaipaa luonteeseen vastapainoksi tasapainoisen yksilön, toinen vietikkäämmän, joku ihan ulkonäöllisesti kauniimmin rakentuneen yksilön. Niin monia seikkoja on otettava huomioon. Mutta miten saataisiin se luonne ja ulkonäkö samaan pakettiin? Se on kai sula mahdottomuus. 
Tietenkin jokainen pennunostaja toivoisi saavan kaiken samaan pakettiin, mutta valitettavasti näin ei ole. Koira voi olla kaunis, sekä toimiva, mutta sitten jotkus sosiaaliset tilanteet saavat huonot ominaisuudet esiin. Tai sitten terveystuloksissa paljastuu ikäviä juttuja. 

Nokiturkin E-pentuja.


Mun mielestä koko kasvattaminen lähtee siitä, että periaate on "teen sellaisia pentueita, josta pitäisin pennun itsekin". Se olisi ainakin hyvä perusta. Sitten hankitaan koira, harrastetaan ja tuodaan sitä esille. Esim. uroskoira, tuodaan se esille ja ollaan avoimia. Ihmiset kiinnostuvat sun koirastasi ja seuraavat sen edistymistä urallaan, oli se sitten toko, haku, agility, näyttelyt, mitä vain. Täytyy saada ihmiset kiinnostumaan. Kun koiralla on tuloksia ja se on terveeksi todettu, niin aletaan etsimään sitä sopivaa narttua pennuille. Ehkäpä mielellään tällä toisellakin osapuolella voisi olla näyttöä harrastuksista. Itseäni vielä enemmän puhuttelevat harrastuksista (kuten palveluskoiralajit ja toko ym.) saadut koularit ja tittelit, kuin näyttelyistä saadut sertit ja cacibit. Ne kertovat vain koiran rodunomaisen ulkonäön ja senhän nyt näkee muutenkin. Enemmin mua kiinnostaa millainen koira on kotona ja siellä treenikentällä. Toki kaikki eivät samoin periaattein koiraa hae ja etsi. 
Mutta mun mielestä tämä toimintamalli olisi huomattavasti parempi, kuin se, että teetetään semmoisella koiralla pennut, josta kukaan ei mitään tiedä ja koiranetistä on tsekattavissa terveystulokset ja näyttelytulokset. Mitä se kertoo koirasta? Ja kasvattajilta usein saa kaivamalla kaivaa tiedot esiin kysyttäessä. Ollaanko pennunostajille täysin rehellisiä? 
Jokainen kasvattaja voisi asettaa itsensä ajatuksissaan pennunostajan asemaan ja miettiä mitä kukin haluaisi tietää ja mistä saisi tietoja kaivettua helpoimmin. 

Aksu ja Soni.

Aksu ja Soni.

Soni.


Hyvin paljon tapahtuu nykypäivänä facebookissa. Se on ihan ok, tuloksia päivitellään reaaliajassa, mutta sinne kyllä ne asiat sitten unohtuvatkin. Tästä päästään siihen, että kasvattajilla olisi hyvä olla olemassa selkeät ja yksinkertaiset KOTISIVUT. Monellako enää on?
Olisi niin helppo hakea ne tietyt sivut, lukea hieman kennelin ja kasvattajan historiasta ja sitten pääsisi selaamaan tietoja koirista NIIDEN OMILTA SIVUILTA. Ja sitten aiemmat pentueet ja kasvatit voisi tuloksineen olla listattuna omalla sivullaan, näin olisi kiinnostuneiden pennunostajien helppo kartoittaa omaa tietämystään ja näkemystään, millaista jälkeä heidän ihailemansa koirat ovat tähän maailmaan jättäneet. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että jokaisen pennunostajan olisi sitouduttava vähintään terveystutkimaan koiransa, eli kuvaamaan luustoa ja peilaamaan silmät. Tämä on hyödyllistä tietoa paitsi tuleville ostajille, myös erittäin tärkeää kasvattajalle. 

Turhan paljon kuitenkin tänä päivänä on niin, että tuntuu, kuin pentueita tulisi kuin sieniä sateella. Parhaimpina vuosina on tullut joiltain kasvattajilta 3 pentuetta ja kaksi vieläpä lähes samaan aikaan.
Kasvattajat teettävät pentueita semmoisilla koirilla, joiden olemassa olosta ei edes moni tiedä, koska ne on myyty semmoisiin koteihin, että ne käy ehkä muutaman kerran vuodessa näyttelykehässä. Eli siis kotikoiriksi. Johtuuko se potentiaalisten ostajien vähyydestä vai siitä, että kuhan vaan saisi pennut myytyä johonkin? 
Tiedän usemmankin oikein potentiaalisen koiran, mitkä on myyty koti- ja harrastuskoiriksi. Mikä on rodun kannalta tosi sääli. 
Voihan olla, että ostajilla tulee elämässä suuria muutoksia (sairastumisia, avioeroja), asioita, jotka laittavat elämänarvot uusiksi ja niin koiraharrastus unohtuu. Mutta tässä mun ajatuksia vain lähtökohtaisesti, kaikki ei ole niin mustavalkoista yksiselitteistä tietenkään. 

Soni ja Peppi.


Jos olisin itse kasvattaja niin kyllä yrittäisin mainostaa ja myydä koiraani etukäteen. Olisi helpompaa pentujen tulon aikaan saada pennut myytyä, kuin sulla on jo olemassa ostajaehdokkaita. Mielummin niin päin, että pennut oikeesti loppuu kesken ja kaikille halukkaille ei riitä, kuin se, että niitä jää kasvattajille käsiin 1-3 per. pentue. Toki en ole varma voisinko itse luottaa keneenkään tuntemattomaan ja antaa pentua heidän mukaansa :D 

Kaiken huiput ovat kyllä ne kasvattajat joiden koirat ovat kyllä multi championeja ja toisella osapuolella on serti tai pari ja pentueilmoituksessa lukee "näistä odotetaan hyvällä työmoottorilla varustettuja harrastuskoiria." MILLÄ PERUSTEELLA!? Jos koirilla ei ole minkäänlaista näyttöä harrastuspuolelta niin miten kasvattajat voi noin kirjoittaa? Miten voi myydä jotakin semmosta, mistä mitään näyttöä ei ole. Ei edes videoita treeneistä? 

Mustantuiskun Cerina

Mustantuiskun C-pentuja.


Ymmärrän, että jalostusmateriaali alkaa käymään vähiin ja on hankalaa etsiä toisilleen mätsääviä koiria, ainakin Suomen rajojen sisäpuolelta. Mutta jos ihmiset hetken miettisivät. Ei ainakaan väkisin tuoteta pentuja maailmaan. Ja mikä tärkeintä ja varmasti kasvattajien mielestä äärettömän surullista ja turhauttavaa, niin karsitaan ne oikeesti jalostukseen kelpaamattomat yksilöt pois pelistä. Ei oteta turhia riskejä sairauksien ja luonteen kannalta. 
Oikeesti on varmaan super-hankalaa viedä rotua haluamaansa suuntaan mutta jos pomittaisi jyvät akanoista? 

Mutta SE mitä halusin tässä sanoa niin, kasvattajat, tehkää semmoisia pentueita joiden takana pystytte 110% seisomaan. Voi toki tulla takaiskuja, mutta lähtökohtaisesti. JA kantakaa vastuu loppuun asti, pentueen syntymästä myyntihetkeen, jos tuntuu vähääkään epäilyttävältä niin ÄLÄ MYY pentua. 
Ja me toinen osapuoli, eli pennun ostajat. Perehdytään siihen mitä ollaan ottamassa, kysellään ja kaivetaan tietoa, käydään tapaamassa koiria ja pyydetään kuvia ja videoita. Ollaan kiinnostuneita, käydään tapahtumissa. Ja pennun tulon myötä sitoudutaan tiettyihin juttuihin, kuten ne paljon puhuttavat terveystutkimukset. Ja ollaan avoimia, annetaan tiedon kulkea, kerrotaan niin hyvät kuin huonotkin uutiset. Aamen.

Älkää pahoittako mieltänne ystävät. Tämä ei ole osoitettu kelleen tietylle, vaan yleisesti ajatuksia toin omasta päästäni esille. :) mutta saa mielellään ottaa kantaa ja tuoda oman näkemyksensä esiin!

-Sara