torstai 22. maaliskuuta 2018

Ärrierin uusi elämä

Missä on Peggy?

Peggyhän tuli alkuvuodesta meille. Ensin vaan käymään ajaksi X, mutta Lissun kanssa tulimme siihen lopputulokseen ettei Peggy enää Lissulle palautuisikaan. Laumaelämä Lissun luona oli entistä hankalampaa lauman kasvettua yhdellä. Peggy tuli meille ja kaikki sujui odotettua paremmin... kunnes Peggyllä napsahti täälläkin ja se kävi Furin päälle kuin yleinen syyttäjä. Olisihan Peggyä voinut eristyksessäkin pitää, mutta ketä se olisi loppujen lopuksi palvellut? Myös kissataloudessa asuminen olisi aina ollut arvoitus, Peggy ja Tikru olisivat tuskin koskaan tulleet täysin toimeen keskenään.

Piikille vienti olisi ollut se vihoviimeinen vaihtoehto, mutta en mä sitä olisi halunnut ihan tuntemattomallekaan antaa. Peggy etsi kotia lähipiiristä. Oltiin varauduttu siihen, että se olisi meillä pidempäänkin, mutta toisin kävi. 

Peggy meni hoitoon ystävälleni Aleksille ja se ei sieltä sitten koskaan palautunutkaan. Tyypeillä synkkasi niin hyvin, että Peggy jäi kuin "vahingossa" Aleksille, mutta eipä ole tarvinut kenenkään päätöstä katua. 
Niin pienestä maalaiskoirasta tuli kerrostaloeläjä. Peggy pääsi ansaitsemaansa kotiin ainoana koirana <3
Lohdullista on, että se on kuitenki iloinen minut nähdessään ja belgit se ottaa vastaan vielä myös hännänheilutuksin <3
Mutta kyllä se on omaitsensä ainoana koirana. Se saa kaiken huomion ja rakkauden ja se voi elää ilman stressiä. 

Aleksille olen ikuisesti kiitollinen siitä, että Peggy sai arvoisensa kodin ja siitä, että lähes päivittäin saan nähdä ärrierin kuulumisia. 

<3<3<3